Aikuiskoulutuksen sijaisapu rajataan maatalousyrittäjyyden koulutukseen
Tilavierailut luetaan opintomatkaksi, johon viljelijä voi osallistua ja saada sijaisapua. Sijaisapu rajataan vain selkeästi maatalousyrittäjyyteen liittyvään koulutuksen.
Lomituspalvelulaki muuttui vuoden alusta aikuiskoulutuksen sijaisavun osalta.
Johtaja Antti Huhtamäki Maatalousyrittäjien eläkelaitoksesta (Mela) sanoo, että lain tarkoitus on säilynyt ennallaan: ”Turvata viljelijän mahdollisuus ammatillisen osaamisensa kehittämiseen.”
Viljelijä voi saada vuodessa enintään 15 päivää sijaisapua, jos hän kehittää yritysosaamistaan aikuiskoulutuksessa.
Aikuiskoulutuksen sijaisapu rajataan maatilan maatalousverotettuun toimintaan: kotieläintuotantoon ja kasvinviljelyyn sekä tuotteiden pienimuotoiseen jatkojalostukseen.
Mela hyväksyy koulutuksen, jossa viljelijä perehtyy maatalouden verotukseen, riskienhallintaan tai vaikkapa tukien lainsäädäntöön.
Sijaisapua ei saa enää maatalousyrittäjän muuhun työhön tai muuhun yrittäjätoimintaan liittyvään koulutukseen.
Laki täsmentää aikuiskoulutuksen sijaisavun tulkintoja. Lomitusalueilla on tähän asti tehty erilaisia päätöksiä. Sijaisapua on voinut saada jopa kosmetologin opintoihin.
”Täsmennys säästää vähän muttei paljon”, hallitusneuvos Riitta Kuusisto sosiaali- ja terveysministeriöstä laskee.
Jos opintomatka jatkuu useita päiviä, sijaisavun oikeutta tarkastellaan joka päivältä erikseen. Sijaisapua myönnetään, jos päivä sisältää pääasiassa aikuiskoulutusta. Sijaisapua voi saada myös matka-ajalle.
Yksikönpäällikkö Päivi Wallin Melasta kertoo, että sijaisapua saa koulutuspäiviin, joilla vieraillaan maatiloilla. Käynnit kehittävät ammatillista osaamista.
Sijaisapua ei saa päiville, jolloin käydään vain ostoksilla tai tutustutaan nähtävyyksiin. Niihin viljelijä voi hakea vuosilomaa tai maksullista lomitusta.
Messuille ja näyttelyihin osallistumista ei katsota aikuiskoulutukseksi. Niiden pääasiallisena tarkoituksena pidetään tuotteiden markkinointia.
Lomituksen paikallisyksikkö päättää sijaisavusta vasta, kun viljelijä toimittaa sinne koulutusohjelman. Ohjelmasta katsotaan, sisältääkö se sijaisapuun oikeuttavaa aikuiskoulutusta.
Kouluttaja voi olla muukin kuin varsinainen koulutusorganisaatio. Kaupallisten yritysten ja tuottajajärjestön koulutus voidaan hyväksyä.
JUHANI VIITALA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
