Napsukan tarina
HEVOSELÄMÄÄ
Vietin lapsuuteni pienessä Petäjäveden kupeessa sijaitsevassa Kukkaron kylässä. Siellä tutustuin myös ensi kertaa hevosiin. Kolmivuotiaana tytöntyllerönä olin jo isän apuna, kun Vilmaa haettiin tallista pihalle. Pyrin aina isän ja hevosen mukaan töihin metsään tai pellolle. Siitä asti olen ollut kiintynyt näihin upeisiin eläimiin.
Lapsuudesta muistan myös Kuopus-hevosen, jolla oli mahtavat menohalut. Se oli päättänyt ottaa luulot pois kymmenvuotiaalta hevosnaisen alulta. Pellolla mentiin kärryjen kanssa vielä rauhallisesti, mutta pihaa kohti tultaessa alkoi vauhti kiihtyä.
Maantien yli mentiin täyttä laukkaa ja siitä suoraan naapurin metsään niin että piennar pölisi ja risukko lensi. Minäkin lensin lopulta pöheikköön. Kuopus pysähtyi vasta kahteen vankkaan puuhun. Ilmalennossa olisi voinut käydä huonosti, mutta onneksi suojelusenkelit olivat matkassa.
Kirkkaimpina muistan lapsuudesta jouluiset rekiretket ja kirkkomatkat. Kirkkoon ajettiin aamuhämärissä pakkasen naristessa jalaksissa ja tiukujen soidessa. Reessä istuttiin lämpimien vällyjen alla katsellen kirkasta tähtitaivasta. Lämmin kirkko oli valaistu kynttilöin. Kotiin ajettiin sitten naapureiden kanssa pientä kilpaa käyden.
Vanhempieni jäätyä ansaitulle eläkkeelle jäin tilalle jatkamaan heidän työtään. Maitotila muutettiin suomenhevosten kasvatuspaikaksi ja navetta talliksi.
Napsukan ostin Pohjanmaalta yksitoista vuotta sitten. Ensimmäisessä puunajossa meillä oli pientä erimielisyyttä, mutta kun säännöt selvitettiin, alkoi yhteistyö pelata kuin ajatus. Sen jälkeen Napsukka on ollut varma yhteistyökumppani kaikissa tilan töissä. Tammojen ja varsojen seassa laitumella se on ehdoton johtaja. Se on myös lasten lemmikki, jota tullaan kylältä asti porukalla hoitamaan.
Olemme kierrelleet Napsukan kanssa perinnepäivillä ja olleet mukana jopa näytelmässä. Se lähtee aina mielellään mukaan. Myös monet vihkiparit on kuljetettu kirkkoihin ja häätaloihin.
Napsukkaa ei ole erityisemmin koulutettu. Vapaapäivinään se kirmailee laitumella. Kutsuttaessa se vastaa hirnahtaen, kokoaa laumansa ja tulee luokse. Kaiken se on oppinut työtä tekemällä. Osaltaan sitä ovat auttaneet rauhallinen luonne ja luottamus.
Jossain välissä aloimme osallistua suomenhevosille järjestettyihin kilpailuihin. Palkintojakin saatiin. Napsukka osaa lukea ajatukseni ja tietää, miten toimia. Olemme voittaneet kolme kynnön Suomen mestaruutta ja halonajossakin on saatu kolme kirkasta pystiä. Mitähän vielä on edessä, jos yhteistyömme saa jatkua?
Napsukka on varsonut talliimme jo neljä komeaa varsaa, joista kolme on lähtenyt maailmalle. Tepsukka varttuu kotosalla oppien emältään joka päivä uusia asioita. Ehkä siitä jonain päivänä tulee emänsä veroinen hevonen.
Keväällä järjestimme työhevoskurssin. Kiinnostus suomenhevosiin ja työskentelyyn niiden kanssa näytti olevan suurta. Käytössä oli entisaikain risukarhikin, jonka tekoon löytyi naapurikylältä mestari. Maa saatiin karhittua ja perunat kylvettyä ilman traktorin apua.
On tärkeää säilyttää vanhat perinteet myös tuleville sukupolville. Juureni ovat syvällä maassa ja rakkauteni eläimiin on tehnyt työni mahdolliseksi. Napsukan ansiosta työ on mielenkiintoista ja haastavaa. Jatkamme töitä uskollisen kumppanin kanssa niin kauan kuin meille aikaa suodaan.
Mimppu
Petäjävesi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
