vierasyliö Kansainvaellus pakottaa teollisuusmaat taakanjakoon
Kauppa- ja mediamaantiede tunnistavat Afrikassa kolme osaa: Saharan eteläpuolinen, itse aavikko ja sen pohjoispuolinen Välimereen rajoittuva selvitystilavyöhyke.
Lähi-itään ulottuvalla merenrannikolla epälukuinen määrä aseistautuneita ryhmiä jakaa aseisiin tukeutuvaa päivittäisvaltaa – ja ympärillä aavikoituminen jatkuu.
Vielä 6 400 vuotta sitten nykyinen Saharan aavikko oli vihreää savannia. Länsituulet toivat kosteutta ja runsaita monsuunisateita. Niiden ansiosta pohjaveden pinta oli niin lähellä maanpintaa että painanteisiin muodostui järviä. Tuulet kääntyivät puhaltamaan pohjoisesta ja kärvensivät kasvillisuuden.
Pasaatituulten kohtaamisvyöhykkeen vaeltelut ovat näin vaikuttaneet vallitsevien tuulten suuntiin ja niiden mukanaan kuljettamiin vesimääriin. Ilmasto on vaihdellut, maiseman väri sen mukaan ruskean ja vihreän välillä. Nyt seurataan, mitä ihminen saa ikiomalla ilmastonmuutoksellaan aikaan.
Köyhyyden vähentämiseksi ja kestävän kehityksen edistämiseksi toimivalla Maailmanpankilla on meneillään katkeamaton arviointityönsä. Se ennusti kesäkuussa 2013, että kahden asteen lämpeneminen Saharan eteläpuolisessa Afrikassa tuottaisi viljasatojen niukentumisen ja juomavesipulan 25 – 90 prosentille alueen asukkaista. Seurauksena olevat uudet aliravitsemustilat ilmenisivät väestötasolla vuoteen 2050 mennessä.
Tämän yhden tuottajasukupolven päässä olevan todellisuuden traagisuutta lisää kilpailu viljelymaasta.
Maailmanpankin mukaan puolet maailman viljelykelpoisesta, mutta vielä viljelemättömästä maasta sijaitsee juuri Afrikassa. Saharan eteläpuolisissa maissa on noin 200 miljoonaa hehtaaria käyttämätöntä viljelymaata, siitä kuitenkin vain neljännestä voitaisiin hyödyntää ruoantuotannossa.
Afrikkalaisten kulttuureihin ei ole pääsääntöisesti kuulunut maanomistuksen dokumentointi. Näin on mahdollistunut se, että – korruption sivustatuella – määräala kaapataan vaikkapa ylikansallisen yrityksen käyttöön. Etiopiassa,
Liberiassa, Mosambikissa ja Sudanissa ainakin miljoona hehtaaria maatalousmaata on jo siirtynyt yritysten haltuun yksinkertaisesti kaappaamalla.
Läpikäydyissä omistuskiistoissa köyhempi on yleensä ollut häviäjä. Näin siitäkin huolimatta, että esimerkiksi Etiopiassa tuomari voisi pelkästään riitapuolten kasvojen ja elekielen perusteella ratkaista asian paikallisen etiopialaisen eduksi. Ihmislajimme sattui muuten ilmestymään maailmaan juuri Etiopiassa 195 000 vuotta sitten.
Maanomistuksen 90-prosenttinen dokumentointipuute on vakava ongelma, kun maapallon on yllättänyt muun muassa kiinalainen siirtomaavalta.
Maailmanpankki on laskenut, että yhden ainoan vuosikymmenen asiantuntijayhteistyöllä ja 3,5 miljardilla eurolla pystyttäisiin saattamaan maanomistusdokumentaatio teknisesti tarkastelun kestävälle tasolle.
Rauhanedistämistyöstään kansainvälisesti tunnustettu uusi kehitysministeri Pekka Haavisto voisi ottaa tämän asian erityiseksi työkohteekseen. Puolessatoista ministerivuodessa ehtii saada tällaisessa hankkeessa paljon edistystä aikaan.
Satelliittikuvamateriaalin hyödyntämistekniikan hallinta kuuluu monen läntisen maan henkiseen pääomaan, niin myös Suomen. Kehitysyhteistyövarojen käyttö tällaisiin tarkoituksiin vaikuttaa erittäin perustellulta. Vuotta 2012 koskeva kehitysyhteistyökertomus antaa ymmärtää, että se sopisi nykyisen ohjelmapolitiikan yleisraamien sisään.
Välimeren vyöhykkeen vuoden 2013 tapahtumat osoittavat, että kasvottomat väestö- ja ekologiset voimatekijät ottavat viime kädessä ohjausvallan itselleen.
Poliitikon voi olla tuskallista selittää äänestäjilleen runsas ajankäyttö globaaleihin asioihin. Jos sen kuitenkin nyt laistaisi, niin meneillään olevat kehityskulut saattaisivat olla jonkun tulevan suomalaisen edessä vieläkin hankalampina.
Välimeren kuluvan syksyn laivaturmat todistavat kansainvaelluksesta vaihtoehdottomuuden riskivalinnoilla.
Tuore vaikutelma on sekin, että maanosamme siirtomaavallat ”kaitsevat” edelleen eri tavoin entisiä siirtomaitaan, jopa asein kuten Ranska toimi vastikään Malissa.
Suomi joutuu niin ikään varautumaan täältä lähteneiden siirtolaisten jälkeläisten muuttoon Suomeen. Se sinänsä rikastaisi maamme kielipääomaa ja ketjureaktiona kohottaisi erityisesti maaseutupaikkakuntien asukasmääriä.
Euroopan unionin sisäiselle dynamiikalle on tyypillistä, että Välimeren maat haluavat päättää koko unionin puolesta ”oikeasta politiikasta”.
Italian osalta muistetaan pääministeri Silvio Berlusconin Suomea koskevat ruokapoliittiset kommentit ja etuilut virastoratkaisussa, nykyinen pääministeri Enrico Letta haluaa puolestaan siepata maaltamme EU:n rajaturvallisuusviraston Frontexin pääjohtajuuden.
Ensi vasteena Suomi päätti jo lähettää määräajaksi lentokoneen Välimeren valvontaan. Jatkossa on syytä muistuttaa rajavartioidemme yleisestä osaamisesta suurten ihmismäärien käsittelyssä.
Pohjois-Afrikan arabikevät ei muuntunut kesäksi.
Väestönpaine oli ollut pitkään tiedossa. Nyt kauppamiehet saattavat ylistää bisnesmahdollisuuksia Saharan eteläpuolisessa Afrikassa. Kauppakeskusten ulkopuolella ryöstö ja riisto kuitenkin kärjistävät ristiriitoja ratkaisevan tärkeässä alkutuotannossa. Maailmanpankki on arviossaan oikeassa.
Kansainvaellus Afrikasta pohjoiseen kärjistynee nopeasti.
Saksan ulkoministeri hahmotteli jo 1990-luvulla tällaista todellisuutta ja yritti sopia hyvissä ajoin Euroopan teollisuusvaltioiden keskinäisestä taakanjaosta, mutta valmiutta ei silloin ilmennyt.
Oman aikamme yritys ajoittunee lähikuukausille.
ERKKI PULLIAINEN
Kirjoittaja on emeritusprofessori
ja tietokirjailija.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
