Turvetutkimus antaaarvokasta tietoa maanomistajalle
Johtava tutkija Samu Valpola (oik.) ja tutkimustyöntekijä Ville Hihnala tutkivat turpeesta kairattua näytettä. Valpola tallettaa tiedot välittömästi maastotietokoneeseen. Elina Paavola Kuva: Viestilehtien arkistoKOKKOLA (MT)
”Tällaisia Suomen suot ovat”, toteaa Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) johtava tutkija Samu Valpola osoittaen edessä näkyvää metsäojitettua suota.
Samaan aikaan tutkimustyöntekijä Ville Hihnala iskee voimalla venäläisen suokairan turpeeseen näytteenottoa varten. Valpola tutkii näytettä ja kirjaa tiedot maastotietokoneeseensa.
Tiedot tallennetaan myöhemmin GTK:n turvetietokantaan, josta esimerkiksi maanomistaja saa ne käyttöönsä.
GTK kartoittaa turvevaroja kesän aikana Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla. Tutkimuksen tarkoitus on osoittaa energia- ja ympäristöturvetuotantoon sekä esimerkiksi suojeluun soveltuvat alueet.
Tarkoituksena on selvittää turvevarojen sijainti, laatu ja laajuus. Saatujen tietojen pohjalta voidaan tehdä päätöksiä alueiden käytöstä.
”Tutkimustieto on erittäin arvokasta muun muassa maanomistajille sekä maakunnallisen suunnittelun kannalta”, Valpola kertoo.
”On erittäin vakavaa, jos päätöksiä tehdään ilman kunnollista tietoa.”
Uusien turvetuotantoalueiden tarve on etenkin Etelä- ja Keski-Pohjanmaan alueella suuri, koska suuri osa vanhoista turvetuotantoalueista tuotetaan loppuun lähivuosina.
Suurin vahvuus GTK:n tutkimuksissa on se, että kaikille alueille on tehty maastokäynti.
Tietokannasta löytyy yli 16 000 tutkittua suota ja yli 1,5 miljoonaa kairauspistettä. Vuodessa suoalueita tutkitaan koko maassa noin 30 000 hehtaaria.
Turvetuotantoon soveltuvalla alueella turpeen paksuuden on oltava vähintään 1,5 metriä ja alueen minimipinta-alan vähintään 5 hehtaaria.
Tuotetusta energiasta 7 prosenttia tulee turpeesta. Suomen 9,3 miljoonasta suohehtaarista noin 1 prosentti on turvetuotannon käytössä.
Valpola korostaa, että GTK ei itse tuota turvetta eikä edistä turvetuotantoa tai suojelua. ”GTK:n tarkoituksena on vain kartoittaa turvevaroja.”
Paljon puhetta herättänyt turpeen ja kivihiilen hiilidioksidipäästöjen vertailu ei Valpolan mielestä ole järkevää.
”Päästöjen vertailu ei ole yksiselitteistä, koska kyseessä on kaksi niin erilaista luonnonvaraa.”
Suot ovat jatkuvassa kierrossa, kun taas kivihiilen kierto kestää miljoonia vuosia.
Kokkolan Lohtajan alueella melkein kaikki suot on otettu käyttöön.
”Metsäojitettujen soiden virkistysarvo ei ole silti täysin olematon”, sanoo Valpola.
Ojitetuilla soilla voi esimerkiksi poimia lakkoja ja puolukoita tai metsästää jäniksiä.
Myös suon luontoarvo voi säilyä ojituksesta huolimatta. Järven vieressä oleva koivikko on tästä hyvä esimerkki: runsaasti ravinteita vaativia lehtokasveja on paljon, vaikka suo ei ole enää luonnontilainen.
Valpolan mukaan soiden suojelu puolestaan voi rajoittaa merkittävästi niiden virkistyskäyttöä.
”Suojellulla suoalueella ei välttämättä saa enää metsästää, mikä voi rajoittaa maanomistajan halua suojella soitaan”, Valpola kertoo.
LAURA KAKKONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
