Poro pärjää Saksankin laitumilla
Golzin porotokka elelee Brandenburgin osavaltion pohjoisosassa. Laitumen lisäksi ne syövät päivittäin poronrehupellettejä. Thomas Golz Kuva: Viestilehtien arkistoBERLIINI, SAKSA (MT)
”Ilmasto ei ole mikään ongelma. Onhan Lapissakin kesällä 25 astetta lämmintä”, vakuuttaa saksalainen poroisäntä Thomas Golz.
Golzin 35-päinen tokka vaeltelee tavallisesti Itämeren eteläpuolella Koillis-Saksassa. Poroilla on 10 hehtaarin aidattu laidun, jolla kasvaa jonkin verran suojaavaa puustoa.
Viikon ajaksi rohkeimmat eläimistä on tuotu ihmisten ilmoille, vetonaulaksi Grüne Woche -messuille Berliiniin.
Golz aloitti poronhoidon 14 vuotta sitten.
”Kaikenlaisia eläimiä kasvatetaan. Ihmettelin, miksei kukaan ollut keksinyt kasvattaa poroja.”
Saksan lauhkeasta ilmastosta ei ollut haittaa, mutta muita alkuvaikeuksia kyllä oli. Ensimmäiset porot tulivat Norjasta. Vapaaseen elämään ja villiin ravintoon tottuneet eläimet eivät sopeutuneet pellettiruokintaan.
Villien norjalaisten jälkeen hankitut ruotsalaiset tarhaporot selviytyivät. Ne olivat valmiiksi tottuneet pelletteihin. Samaa rehua Golz hankkii edelleen Ruotsista.
Golzin tilan pääelinkeino on elävien porojen myynti ja vaativat eläinkuljetukset. Golzin poroja kysytään myös toistuvasti televisioon, moni niistä on koulutettu juhta.
Vuosittain Golz myy noin sata poroa muun muassa eläinpuistoihin ja -tarhoihin. Lihan ja lihajalosteiden suoramyyntiä varten teurastetaan 60–70 poroa vuodessa.
Lisäksi tulee matkailu kesäkaudella, tosin matkailuhoukutuksena pääosassa ovat hirvet. Hirviä on 20, mutta messunähtävyyksiksi niistä ei sentään ollut.
Suuren kysynnän vuoksi Golz ostaa poroja jatkuvasti lisää, pääasiassa Ruotsista. Yksi valkko on Suomesta. Tyypillisesti kerralla tulee 18 eläintä.
Tarhaoloissa on oltava tarkkana loisten kanssa, mutta madotuslääkkeet tekevät tehtävänsä. Golz huomasi aluksi myös, että porot kantoivat herpes-virusta, joka aiheutti korkeaa vasakuolleisuutta. Nyt eläimet rokotetaan, ja ongelma on poistunut.
Tautien selville saaminen kesti aikansa, sillä eläinlääkäreilläkään ei ollut kokemusta oudoista kotieläimistä.
Porojen menestyksekkään hoidon Saksan oloissa Golz on kuitenkin oppinut. Hän jakaa tietoa myös tilan verkkosivuilla. Nyt vaivana on pikemminkin kysyntä, jota hän ei pysty täyttämään. Viikon kestävien messujen kolmantena päivänä porosalami on myyty loppuun.
”Väki tulee tänne ja haluaa poroa. Emme koskaan ole myyneet niin paljon kuin nyt. Ensimmäisinä vuosina poro ei kelvannut kenellekään”, isäntä hämmästelee tyytyväisenä.
HENRIK SCHÄFER
Kaikenlaisia eläimiä
kasvatetaan.
Ihmettelin, miksei kukaan ollut
keksinyt kasvattaa poroja.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
