Lannoitekuluissa säästyy67 euroa hehtaarilta
LUVIA (MT)
Valkuaiskasvipalkkio ja säästöt lannoitekustannuksissa korvaavat herneen ostosiemenen hinnan, kertovat luvialaisen Evastin hereford-tilaa viljelevät Markku Laine ja Maria Hollmen.
”Viime vuonna herne-kaurasäilörehu säästi lannoitekuluissa 67 euroa hehtaarilta, kun typpikilon hinnaksi arvioi noin 1,5 euroa.”
Öljy- ja valkuaiskasvipalkkio oli 66 euroa hehtaarilta. Hernehehtaarille saa laittaa typpeä enintään 45 kiloa ja viljoille 90 kiloa.
Laine kertoo määrän riittävän. Typpeä tarvitaan lähinnä kauran saattamiseksi kasvun alkuun. Lanta ajetaan pelloille keväällä.
Evastin tilalla on noin 60 hereford-emoa sekä kaksi siitossonnia. Sonnivasikat myydään välitykseen, lehmävasikat pidetään itse.
Viljelyksessä on omien 30 hehtaarin lisäksi 60 hehtaaria vuokrapeltoja.
Nurmella on noin 50, herne–kauralla noin 20, kauralla 10 ja ohralla 10 hehtaaria. Nurmet uudistetaan keskimäärin kolmen satovuoden jälkeen.
Lehmiä laidunnetaan omilla pelloilla, joita uudistetaan tiheämmin kuin niitettäviä lohkoja.
”Kauraa ja ohraa ei ole tarkoitus viljellä joka vuosi, vaan tarpeen mukaan omaan käyttöön”, Laine kertoo. Osa heinästä myydään hevostalleille.
Kylmäpihatto rakennettiin vuonna 2008.
”Sen jälkeen on opeteltu ruokintaa ja kuivitusta pitkissä ja kosteissa rannikon syksyissä. Ruokintasuunnitelmat ja kuntoluokitukset ovat hyvät työkalut höystettynä kantapääopilla.”
Emoille syötetään vuorotellen herne-kaura- ja heinäsäilörehua. Pyöröpaalit ajetaan suoraan ruokintapöydälle.
”Seosviljasäilörehusta emot syövät herneen varret mieluummin kuin oljet, mutta ne ovat tyytyväisiä, kun on jotain purtavaa.”
Pelkkää herne-kaurasäilörehua ei kannata syöttää, muuten nuoret emot jäävät helposti liian laihoiksi. Se kostautuu tiinehtyvyydessä ja vasikoiden kasvussa, Laine kertoo.
Vasikat saavat hernejauhoa seoksessa, jossa on lisäksi kauraa sekä vaihtoehtoisesti vehnää tai ohraa.
Varsinkin märät seosviljasäilörehupaalit kannattaa syöttää alkutalvesta ennen kovia pakkasia ja viimeistään ennen säiden lämpenemistä.
Nykyiseen kasvivalikoimaan ja pyöröpaaleihin päädyttiin muun muassa siksi, että piti löytää helpoin tapa antaa emoille rehujen joukossa olkea.
Yksivuotiset palkokasvit otettiin viljelyyn vuonna 2009.
Silloin Laine kylvi 3 hehtaaria ruisvirna-kauraseosta. Toinen sato oli pelkää virnaa ja melko märkää eikä paalien käsittely ollut helppoa.
Samana vuonna 8 hehtaarille kylvettiin 120 kiloa hernettä ja 70 kiloa kauraa suojaviljaksi, niiden alle apilapitoinen timotei-ruokonatanurmi. Siitä 5 hehtaaria korjattiin pyöröpaaleihin. ”Neljän kilon apilansiemen teki vielä mukavan toisen sadon.”
Loput 3 hehtaaria puitiin.
”Vanha Fergu oli kovilla, kun herneet olivat apilan lehtien alapuolella. Sen jälkeen en ole puinut herne-kauraa.”
Vuosien kuluessa sadot ovat vaihdelleet lähinnä säiden mukaan. ”Herne ei ole parhaimmillaan tiukassa savimaassa eikä siedä kuivuutta.”
Samalta lohkolta on korjattu vuodesta riippuen 7–33 rehupaalia hehtaarilta. Neljän vuoden keskiarvo on 14 pyöröpaalia.
Herne-kaurakasvusto ajetaan niittomurskaimella noin 70 vuorokauden kulutta kylvöstä eli sopivasti heinäsatojen välissä. Pyöröpaalit paalataan ilman säilöntäainetta.
Kasvusto saa kuivua 1–2 vuorokautta ennen paalausta. Paalin ympärille kääritään kuusi kierrosta muovia.
MAIJA ALA-SIURUA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
