Auringosta sinkoava massiivinen hiukkasryöppy voisi palauttaa maailman hetkeksi 1950-luvulle

Auringon pinnalla on runsaasti aktiivisia alueita, joista auringonpurkaukset lähtevät.  Kuva: ESA & NASA/Solar Orbiter/EUI & STIX Teams

Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan palmusunnuntaina 24. maaliskuuta koettiin ankara geomagneettinen myrsky. Myrskyn aiheutti koronan massapurkaus eli kaasupilvi, jonka Aurinko puhalsi matkaan suurella voimalla. Maan magneettikenttä ohjaa aurinkomyrskyjen hiukkaset maan ilmakehään arktisten alueiden kautta. Ilmiön näkyvin seuraus ovat revontulet.

Purkauksen osuminen maahan ennustettiin noin vuorokautta etukäteen, mutta siitä huolimatta sen aiheuttamien geomagneettisten häiriöiden voimakkuus yllätti tutkijat.

"Tämä kuvaa hyvin avaruussään myrskyisyyden vaihtelua Auringon aktiivisuuden mukaan. Vuosikymmenen vaihteessa Aurinko vietti hiljaisia vuosiaan, mutta nyt lähestytään Auringon 11-vuotisen aktiivisuusvaihtelun maksimia. Palmusunnuntain myrsky oli maistiainen siitä, mitä lähivuosina on odotettavissa vielä useita kertoja", toteaa Ilmatieteen laitoksen Avaruussäätutkimus-ryhmän päällikkö Tiera Laitinen.

Myös sisäministeriön viimeisimmässä kansallisessa riskiarviossa vuodelta 2023, avaruusmyrskyt on mainittu yhtenä uhkatekijänä pandemioiden ja sotilaallisten riskien ohella. Riskiarviossa poikkeuksellisen voimakkaiden, maailmanlaajuisesti vakavaa tuhoa aiheuttavien avaruusmyrskyjen esiintymistaajuudeksi on arvioitu kerran sadassa vuodessa. Avaruusmyrskyillä arvioidaan olevan merkittävä vaikutus Suomen talouteen, infrastruktuuriin ja huoltovarmuuteen.

Tiettävästi voimakkain avaruusmyrsky on niin kutsuttu Carringtonin myrsky syyskuussa 1859. Sitä voidaan pitää tärkeänä avaruusmyrskyjen ymmärtämisen ja varautumisen näkökulmasta, sillä se on ollut tuhoisin maahan osunut hiukkauspurkaus. Purkauksen aikana nähtiin revontulia ympäri maailmaa aina päiväntasaajaa myöden.

Helsingin yliopiston johtama tutkimusryhmä on pystynyt mittaamaan Carringtonin aurinkomyrskyn jälkeisen piikin jopa Lapin puiden radiohiilipitoisuuksista.

Modernina aikana ei olla koettu vastaavanlaista erittäin voimakasta aurinkomyrskyä, joten megaluokan myrskyn kaikkien vaikutusten arviointi on vaikeaa. Pahin nykyajan tunnetuin tuho sattui Kanadassa maaliskuussa 1989, jolloin Quebecin osavaltiosta jäi suuri osa ilman sähköä tuntikausiksi, koska sähkönsiirtoverkko meni pois toiminnasta. Lokakuussa 2003 avaruusmyrsky aiheutti Etelä-Ruotsissa kymmeniä minuuttia kestäneen sähkökatkon. Lisäksi lukuisissa satelliiteissa havaittiin toimintahäiriöitä, ja yksi satelliitti rikkoutui kokonaan.

Ilmatieteen laitoksen tiedotteen mukaan avaruusmyrskyt voivat vaikuttaa eniten juuri pitkiin suurjännitesähköjohtoihin sekä maakaasu- ja öljyputkiin. Voimakkaiden avaruusmyrskyjen aikana geomagneettisesti indusoituneet sähkövirrat synnyttäisivät sähkönjakelun kantaverkkoon jännitteenvaihteluja ja aiheuttavat mahdollisesti muuntajavaurioita. Arvioiden mukaan Suomen kantaverkko kestää avaruussään muutoksia hyvin, mutta muiden pohjoismaiden ongelmat voivat heijastua Suomeen yhteispohjoismaisen sähköverkon kautta.

Auringosta peräisin olevien hiukkasten ryöpyt avaruudessa kykenevät vahingoittamaan myös satelliitteja ja radio- ja tietoliikenneyhteyksiin voi tulla häiriöitä ja katkoksia. Viestintä- ja paikannusongelmat voisivat johtaa esimerkiksi lentojen peruuntumisiin. Paikannussatelliittien väliaikainen menettäminen voisi vaikuttaa esimerkiksi matkapuhelinten tukiasemien toimintaan. Satelliittipaikannuksen toimimattomuus taas heijastuisi liikenteen ja pelastuspalvelujen toimintaan.

Kiinnostus avaruussäätä kohtaan on kasvanut myös puolustusalalla. Ilmatieteen laitos kertoo toimittavansa avaruussäätietoja useille suomalaisille viranomaisille, myös Puolustusvoimille. Ilmatieteen laitos edustaa nykyisin Suomea Naton sotilasavaruussääpaneelissa yhdessä puolustusvoimien kanssa.

Ongelmalliseksi avaruussään tekee se, että sen ennustaminen on vaikeaa, sillä purkauksia ei osata varsinaisesti ennustaa, joskin niiden riskiä voidaan arvioida muutamaa päivää ennen purkausta. Lisäksi mahdolliset suojaustoimenpiteet pitäisi pystyä tekemään nopeasti. Keskisuuren auringonpurkauksen matka Maahan kestää noin kolme päivää, Carringtonin myrskyllä matkaan kului vain 17 tuntia.