kirja Sovintoon lapsuuden kanssa
Virpi Hämeen-Anttila on kirjoittanut tiuhaan tahtiin viihderomaaneja. Tapetinvärinen poikkeaa niistä, sillä kansiliepeen teksti kertoo mukana olevan omaelämäkerrallisia aineksia.
Minäkokija on vakiintunut kirjailija, jonka elämään ilmaantuu nainen menneisyydestä, niin ikään kirjailijaksi ruvennut Mimi.
Mimi on käynyt läpi muodonmuutoksen: suunnattoman lihavasta, eristäytyneestä ja kompleksisesta tytöstä on tullut entisen vastakohta. Yhteydenpito häneen on vain kovin vaikeaa.
Kertojan ympärillä alkaa vilistä muutakin mystistä väkeä. Kaikki nämä tietävät kertojan elämästä yhtä paljon kuin hän itse, jopa muistuttelevat sellaisesta mitä hän itse ei muista. Kertoja epäilee Mimin varastaneen hänen päiväkirjansa ja luettaneen ne ystävillään.
Varsin pian oivaltaa, että kyseessä on kirjailijan kehitysvaiheet ja mielen tasot, jotka ovat saaneet konkreettisten persoonien muodon.
Romaanin parasta ainesta ovat muistumat lapsuudesta ja suvusta aina kolmanteen ja neljänteen polveen. Kun ymmärtää esivanhempansa, alkaa ymmärtää vanhempiaan ja sitä kautta omaa kasvuprosessiaan.
Tapetinvärinen sisältää siellä täällä pitkittävää, selittelevää ainesta. Mutta lukijalle, joka on kärsinyt murrosiän ahdistuksista, häpeästä ja epävarmuudesta, teos tarjoaa peilin tutkailla oman minuutensa kerroksia. Kun vaikeita vuosia katsoo ymmärryksen valossa, ne voi kääntää voimakseen.
ANELMA
JÄRVENPÄÄ-SUMMANEN
Virpi Hämeen-Anttila:
Tapetinvärinen. 318 s. Otava 2012.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
