Susipolitiikassa kuultava paikallisia ihmisiä
Missä kunnassa ammuttiin kaksi kertaa enemmän susia kuin hirviä kuluneena metsästyskautena? Vieremällä tietysti. Vuoden 2012 saaliskiintiö oli kaksi sutta ja yksi hirvi.
Vieremällä kaadettiin aikaisempina vuosina hirviä arviolta 200–250 kappaletta/vuosi. Sudet ovat saaneet nauttia lain tuomasta varjeluksesta vuodesta toiseen ja lisääntyä rauhassa.
Voimakkaasti kasvanut susikanta myös muualla on ongelma, jota ei voi enää ohittaa.
Ongelmalliseen ja räjähdysalttiiseen susikriisiin on olemassa ratkaisu.
Tilannetta voi peilata muutaman vuosikymmenen takaiseen hirvien salakaatobuumiin.
Itä-Suomen yliopiston ympäristöpolitiikan professori Pertti Rannikko sanoo, että “hirven salametsästyksestä päästiin eroon vasta kun syrjäkyliin alettiin 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa perustaa metsästysseuroja, jotka ottivat tehtäväkseen metsästyksen organisoinnin, hankkivat jäsenilleen metsästysmaat ja -luvat. Oman saaliinsa turvatakseen järjestäytyneet metsästäjät valvoivat, ettei hirviä kaadettu salaa heidän metsästysmaillaan.
Hirven salakaadot olivat jatkuneet pitkään osaksi siksi, että niihin liittyi monia sen ajan suomalaisen yhteiskunnan perusjännitteitä. Hallitsevan kulttuurin piirissä ei ymmärretty kotitarvemetsästyksen keskeistä asemaa syrjäisen maaseudun elämänmuodossa. Maaseudulla hirvenmetsästyksen rajoittamista pidettiin etuoikeutettujen luokkien keinona turvata omia metsästysmahdollisuuksiaan.
Silloin epäiltin myös että salakaadot vaarantavat hirvikannan.
Samat jännitteet paikallisyhteisöjen, maaseudun ja kaupunkien sekä maallikoiden ja tutkijoiden välillä vaikeuttavat myös nykyisen salametsästysongelman ratkaisemista. Petoeläinten osalta henkisiä etäisyyksiä ovat kasvattaneet entisestään kansainväliset suojelusopimukset ja EU- jäsenyys.
Susipolitiikkaa tulisi muokata yhdessä paikallisten ihmisten kanssa sellaiseksi, että susialueilla asuvat voisivat sen paremmin hyväksyä. Puheet susien aiheuttamista ongelmista olisi otettava vakavasti. Lähelle asumusta tulevat sudet ovat uhka.”
Edellä mainitun lausunnon perusteella voi todeta, että kaatokiintiöt sudelle vähentäisivät tai jopa poistaisivat laittomuudet, susikanta pysyisi kohtuuden rajoissa sekä suden luontainen arkuus ihmistä kohtaan säilyisi.
Voimakas viherajattelu kapinoi sudenmetsästystä vastaan. Pelkona on suden sukupuuttoon kuoleminen. Sitä vaaraa ei ole niin kauan kun itärajassa on suden mentäviä aukkoja.
Suomessa olisi mahdollisuus vähentää petojen ja ihmisten välisiä konflikteja aitaamalla suuri alue, jossa pedot asustavat. Tulee mieleen visio Talaskankaan 3 500 hehtaaria aidattuna. Siellä asustavat pedot, sinne voivat susifanaatikot mennä fiilistelemään, siellä voi tehdä tutkimustyötä rauhassa. Petoparatiisi voisi tuoda myös taloudellisen hyödyn lähikunnille.
Tällä hetkellä susipolitiikka on muuttunut raadolliseksi taisteluksi. Terveellä maalaisjärjellä ajattelevat ja ihmisten turvallisuuden puolesta kamppailevat metsästäjät joutuvat turvautumaan pakon edessä laittomiin keinoihin.
Perhon tapauksessa tietojeni mukaan virkavalta oli seurannut tilanteen kehittymistä pitemmän aikaa. Miksi siihen ei puututtu? Eikö poliisin tehtävä ole myös ennaltaehkäistä rikoksia?
Olisi vältytty omaisuuden, työpaikkojen ja ihmishengen menetyksiltä. Ajojahti sai ikävän lopun ja jätti jälkeensä paljon tuskaa, surua ja vihaa. Kaikki tämä muutaman suden tähden. Susia tulee jatkuvasti lisää, ihmishenkeä ei saada takaisin.
Ritva Juutinen
Vieremä
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
