Vauraus karkaa
Tapasin lomallani puolitutun veneilijän ja kysäisin laiturilla ohimennen, mitä tämä tekeekään töikseen.
Kertoi olevansa bussikuski ja vaihtanut pois myyntihommista.
Hän halusi avautua saman tien. Vuosien saatossa oli nimittäin ilmennyt, ettei suomalainen, arkisen kappaletavaran tukkuyritys pärjännyt enää kilpailussa ulkomaisille.
Kilpailun vuoksi myyntimiesten palkkaus vaihdettiin provikoista kiinteään, koska kauppoja ylipäätään saadakseen hinnat piti painaa välillä miinukselle. Eivätkä sellaiset provikat tietenkään elätä perhettä.
Muutos ei auttanut, vaan myynti tökki ja myyntitykki vaihtoi alaa. Opiskelu maistui, työtyytyväisyys kasvoi ja elämä leppoistui. (Nytkin laiturilla paistoi aurinko.)
Keskustellessamme totesimme, ettei huoli suinkaan paina vain omaa kukkaroamme, vaan koko Suomea. Kun kansainvälistyminen lisääntyy, pääomat virtaavat meiltä pois.
”Kansainväliset yritykset pitäisi kieltää, koska ne tappavat paikallista toimintaa ja vievät pääomat”, tuumi veneilijä.
Kuulostaa järkevältä, mutta vaikealta.
Näinhän se menee: etsit netistä kirjan, kitaran, mekon, kännykänkuoren tai melkein mitä tahansa, löydät halvimman hinnan merten takaa ja – klik – rahat ylittivät rajan.
Lähdet lomamatkalle – klik – sama juttu. Koko potti pois Suomen kansantaloudesta. Saamatta jäivät toimistovirkailijan palkkaverot, majoitus- ja ruokamaksut eikä ”kotimaistenkaan” matkanjärjestäjien lennättäjänä ole enää kovin usein Finnair.
Lomissa liikkuu tuhansia euroja, joita perheet pihistävät kotimaisesta kulutuksesta, kuten arkiruuasta ja oman maan matkailusta.
Pian ainoa asia, jossa kotimaisuutta suositaan ääneen ja jonkin verran vielä teoissakin, taitaa olla ruoka. Useimmat ainakin kehuvat kyselyissä valitsevansa kotimaista.
Muissa hankinnoissa ratkaisee hinta, koska on vaan niin tyhmää maksaa liikaa.
Ilmiötä voisi kutsua vaikka pääomien kuppaukseksi kansainvälisille markkinoille. Ongelma on, ettei tämä kuppaus juurikaan vilkastuta Suomi-neidon verenkiertoa.
Energiayhtiö ST1:n hallituksen puheenjohtaja ja pääomistaja Mika Anttonen puhui tästä aiheesta maanantain (29.7.) MT:ssä. Häntä oli kiva haastatella, kuten aina ihmistä, jolla on yleviä periaatteita. Tai periaatteita ylipäätään.
Hän muistutti suomalaisia juuri globalisaation todellisuudesta: meillä on totuttu elintaso ja saavutetut edut, mutta raha pitää saada maailmalta, koska kilpailu on siellä. Ihmiset haluavat halvinta ja tekevät valintoja, mutta eivät (vielä) ymmärrä, että se on lopulta meiltä itseltä pois.
Suomi ei tarvitse montaa viisastenkiveä, mutta sen mitä teemme, pitää olla maailman parasta. Vaikka sitten laite, joka kierrättää ruokajätteen tai muuttaa puujätteen polttoaineeksi.
”Suomen pitää tähdätä maailmanmestaruuteen, ei yhtään vähempään. On parempi olla suofutiksessa maailman paras kuin tavallisessa 58.”, Anttonen on toistellut.
Suomi tarvitsee viiripäitä ja pellepelottomia, mutta myös tavallisten ihmisten harkittuja valintoja. Pärjäävimmäksi voi vielä osoittautua kansakunta, joka on niin vapaa ja valistunut, että uskaltaa vetää reilusti kotiin päin.
eija.mansikkamaki@
maaseuduntulevaisuus.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
