Kouluruokailusta halutaan opetuksen voimavara
Ruokakasvatuksen ja kestävän kehityksen tutkijat kannustavat kouluja säästöjen sijaan tavoitteelliseen ruokakasvatukseen kouluissa.
”Kouluruuasta nipistämällä voidaan saavuttaa lyhyen aikavälin säästöjä, mutta se ei ole kestävä tie. Kouluruoka on investointi terveyteen ja tulevaisuuteen”, Maa-ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) vanhempi tutkija Helmi Risku-Norja herättelee kuntia ja ruokapalveluiden parissa työskenteleviä.
”Jokainen ruokailuhetki on ruokakasvatusta, se voi olla sitä niin hyvässä kuin pahassakin.”
Risku-Norja toimi vastuututkijana Suomen Akatemian tukemassa osaprojektissa, jossa tutkittiin ruokakasvatusta osana kestävyyskasvatusta koulujen opetussuunnitelmissa ja arjen käytännöissä.
Tutkijat osoittavat juuri ilmestyneessä Ruoka – oppimisen edellytys ja opetuksen voimavara -julkaisussa, kuinka kestävän kehityksen tavoitteet voidaan ruuan kautta tuoda käytännönläheiseen asiayhteyteen.
Kaupungistumisen myötä käsitys ruuan alkuperästä ja tuotantotavoista on alkanut hämärtyä.
MTT:n professorin Sirpa Kurpan mukaan perusajatus oli tutkia, miten tulevaisuuden kuluttajien käsitystä ruuan kestävyyskysymyksistä voidaan kirkastaa ruokakasvatuksen ja kouluruokailun avulla.
”Näin suomalainen elintarvikeketju tulee joka päivä lasten ja nuorten ulottuville.”
Keino tähän voisi olla esimerkiksi erilaisten ruuan kestävyyden arviointiin kehitettyjen menetelmien ottaminen mukaan opetukseen.
Dosentti Eila Jeronen Oulun yliopistosta toteaa, että kouluruokailu on luonteva tilaisuus ohjata oppilaita ymmärtämään ruokailun sosiokulttuurisia ja taloudellisia merkityksiä.
”Ruokakasvatus ei ole pelkästään opettajien asia, vaan koko kouluyhteisön tulee sitoutua siihen. Ruokapalveluhenkilöstöllä on tässä tärkeä rooli”, Helsingin yliopiston tutkijatohtori Minna Mikkola korostaa.
Helsingin yliopiston dosentti Anna Uitto ja tutkija Seppo Saloranta ovat tutkineet kestävyyskasvatuksen toteutumista.
Tulosten mukaan ekologiseen ja sosiaaliseen kestävyyteen liittyvät koulukokemukset, myönteiset luontoarvot ja suvaitsevaisuus edistävät oppilaiden vastuullisuutta suhteessa ympäristöön ja kanssaihmisiin.
Parhaiten ruokakasvatus toteutuu aidossa ympäristössä luokkahuoneen ulkopuolella.
Tutkijat kannustavat nostamaan ruoka-kestävyyskasvatuksen konkreettiseksi. Oppimista tukevat esimerkiksi maatila ja keittiö tekemisen paikkoina, kasvimaa koulun pihalla ja lähimetsä laajana ulkoilmaluokkana.
Näiden avulla oppilaat aktivoituvat ajattelemaan ja ymmärtämään, mitä syömämme ruoka on, mistä se tulee ja kuka sen valmistaa. TERHI TORIKKA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
