PASSIPAIKALLA Henkeä haistamaan

Kansanedustaja, pastori Juhani Alaranta (kesk.) esitti aikoinaan eduskunnan istuntosalin ovelle puhalluskoetta. Kokoomuksen porilaisedustaja Sampsa Kataja ei ole suuren salin viinasekoilujen uranuurtaja, mutta ei sellaista kovin usein tapahdu.

Pötypuhetta sen sijaan on, että takavuosina oltiin maistissa puhuneille lempeämpiä.

Lapin pappi Lauri Impiö (kok.) soperteli 1980-luvulla pöntössä omiaan. Seuraavissa vaaleissa tuli lähtö että paukahti. Samoin kävi 1970-luvulla teologian tohtori Olavi Lähteenmäelle (kok.), jolle lounas oli vierähtänyt näkyvän pitkäksi.

Mutta jos edustaja istuu rauhassa paikallaan, ei hänen henkeään kukaan käy haistamassa. Puhemieslegenda K.-A. Fagerholm (sd.) sentään kehotti Matti Kekkosta (ml.) kotiin ajamaan partaa, kun tämä astui saliin suoraan rasittavalta maakuntamatkalta, mutta KAF olikin Kekkosen appiukko.

Sahayrittäjä Teuvo Hakkarainen (ps.) ei ole vuodessa löytänyt rooliaan kansanedustajana. Se on valitettavaa, koska pk-yrittäjiä on eduskunnassa kovin vähän ja se porukka kuitenkin Suomen uudet työpaikat luo.

Hakkarainen on erikoisalallaan kansainvälinen kyky. Mies, joka osaa takoa sahanterään oikean jännityksen, elättää itsensä missä tahansa maapallon kolkassa. Jyrki Katainen (kok.), Jutta Urpilainen (sd.), Timo Soini (ps.) ja Mari Kiviniemi (kesk.) ovat puhetyöläisiä, joiden työmarkkina-arvo Suomen rajojen ulkopuolella on sangen kyseenalainen.

Ihmisillä on demokratiassa oikeus valita eri alojen ammattilaisia luottamushenkilöikseen. Miksi sahuri olisi sen ihmeellisempi kuin kilpahiihtäjä, lääkäri, pappi, televisiotoimittaja, opettaja tai varatuomari? Mikään näistä tehtävistä ei sinänsä pätevöitä politiikkaan.

Hakkaraista on viinaseikkailujensa vuoksi vaadittu eroamaan eduskunnasta. Eduskunnasta ei pääse eroon anomalla vaan vaaleissa.

Suuri vaaliuudistus kuihtui pariin vaalipiiritarkistukseen. Vuonna 1960 jaettu Kuopion lääni muuttuu yhtä kulmaa lukuun ottamatta yhdeksi vaalipiiriksi. Mikkelin läänin itäinen osa liitetään Viipurin läänin läntiseen vaalipiiriin.

Uudistus suututtaa keskustalaisia, jotka laskujen mukaan menettävät paikkoja. Erityisen raivoissaan on Varkauden Kari Rajamäki (sd.), joka hetken luuli pääsevänsä suuren Itä-Suomen vaalipiirin keskelle. Nyt hän jää rajakunnan edustajaksi ja joutuu käyttämään naapurivaalipiirin lentokenttää.

Voittajia ovat vihreät sekä Kotkan vanha kommunisti Pentti Tiusanen, joka jo viime kevään vaaleissa kalasti ääniä Etelä-Savon hylkeiltä mutta jäi rannalle.

Voittaja on myös suomalainen vaalijärjestelmä. Oikeusministeri Tuija Braxin (vihr.) ja keskustan puoluesihteerin Jarmo Korhosen keksimä ylivertaisen sekava ja monimutkainen vaalijärjestelmä jäi historian naurettavaksi.

Kuntauudistuksessa keskusta on varovasti palaamassa vanhaan ideaansa maakuntahallintoon. Kovin arastellen entisen työtoverin Jyrki Kataisen politiikan arvosteleminen Mari Kiviniemeltä vieläkin sujuu.

Pääkaupungin kovan kokoomuskolmikon, Ben Zyskowiczin, Jan Vapaavuoren ja Sari Sarkomaan kanssa ei kuitenkaan loputtomasti voi anteeksi pyydellä. Puheenjohtajavaalikin lähestyy.

SDP oli valinnut ryhmäpuhujakseen kovan linjan tamperelaisen Hanna Tainion. Tämä kannatti suurkuntia täysin rinnoin, mutta salin demarit puhuivat varovammin. Pirkanmaan edustajista painoi hiukan jarrua Sastamalan Arto Satonen (kok.), joten ei hallitus ole veistetty yhdestä puusta.

Pääministeri Jyrki Katainen torjui kuntien tehtävien siirtämisen valtiolle toteamalla, että samat ihmisethän ne verot maksavat.

Kyllä maksavat mutta aivan eri suhteessa. Valtion vero on progressiivinen ja kuntavero ei ole. Kuntauudistus näyttää olevan kokoomukselle taas yksi keino siirtyä kohti tasaveroa. Demareille kiusallista, mutta oppositio nukkuu.

PEKKA ALAROTU

Avaa artikkelin PDF