Kasvaako pihallasi vanhoja pioneja? Onko sinulla vielä tallessa isoäitien aikaista ruistaikinajuurta? Luke haluaa niistä tiedon

Tietoja etsitään erityisesti Suomessa 1950-luvulla tai sitä ennen kasvatetuista kuolan-, juhannus-, tilli-, kartano- ja tarhapioneista sekä tarhapionien eri lajikkeista. Kuvan pioni ei liity tapaukseen. Kuva: Markku Vuorikari

Luonnonvarakeskus (Luke) kerää tietoja vanhoista paikallisista pioneista ja hapanruistaikinajuurista.

Vanhat pionit kiinnostavat Luken tutkijoita monesta syystä.

"Pionit ovat arvokkaimpia ja pitkäikäisimpiä puutarhojemme koristekasveja, joiden vaatimattomimmat lajit ovat nyt vaarassa kadota näyttävimpien kiinanpionilajikkeiden vallatessa kotipuutarhoja", Luken tutkija Sirkka Juhanoja sanoo tiedotteessa.

Tietoja etsitään erityisesti Suomessa 1950-luvulla tai sitä ennen kasvatetuista kuolan-, juhannus-, tilli-, kartano- ja tarhapioneista sekä tarhapionien eri lajikkeista.

Suomalaiset pionit pääsevät mukaan pohjoismaiseen tutkimukseen.

"Osa meille ilmoitetuista pioneista pääsee mukaan tutkimukseen, jossa pionien monimuotoisuutta ja käyttöarvoa tutkitaan sekä koekentällä että DNA-analyysillä. Suomalaisia pioneja verrataan myös muiden pohjoismaiden geenipankkikokoelmien pioneihin. On mielenkiintoista nähdä, onko esimerkiksi juhannuspioni kaikkialla pohjolassa samanlainen", Luken tutkija Merja Hartikainen kertoo.

Tutkimuksen tuloksena Suomeen saadaan perustettua pitkäaikaissäilytettävien pionien kokoelma, ja parhaiden pionikantojen saamista taimistoille tullaan myös edistämään. Pionien säilyttäminen on osa kansallista kasvigeenivaraohjelmatyötä, jota Luke koordinoi.

Pioneista on helppo tehdä ilmoitus sähköisellä verkkolomakkeella, jonka löydät tästä linkistä.

Ilmoitukseen voi lisätä halutessaan valokuvia tai lähettää niitä myöhemmin yhteystietojensa kera osoitteeseen pionit@luke.fi

Pitkään viljeltyjen kasvikantojen lisäksi Luke on kiinnostunut vanhoista ruistaikinahapanjuurista. Vanhoissa leipäjuurissa tutkimuskohteena ovat niiden mikrobiologiset ominaisuudet ja makuerot.

"Vielä muutama sukupolvi sitten jokaisella tilalla oli oma puinen tiinu, jossa säilytettiin raskia eli leipäjuurta. Hapantaikinajuuri saattoi olla erittäin vanhaa, suvussa jaettua ja vaalittua. Taikinan hapattamisen ansiosta leivän säilyvyys ja ravintoarvo paranee. Lisäksi ravintoaineet vapautuvat paremmin ihmiselle imeytyvään muotoon", Luken tutkija Maarit Heinonen kuvailee.

Luke ja Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK) aloittivat vanhoja raskeja koskevan tiedon keruun viime vuonna.

"Haluamme nyt täydentää HAMKin opiskelija Netta Leppäsen kokoamaa aineistoa", Heinonen jatkaa.

Sukupolvelta toiselle kulkeneista raskeista voi ilmoittaa tutkija Maarit Heinoselle sähköpostitse osoitteeseen maarit.heinonen@luke.fi tai puhelimitse 029 532 6117.