Kommentti: Kaksoiskansalainen urkkii vuosikausia ‒ onko Nato-Suomi yhä liian sinisilmäinen?

Nato-jäsenyys varmistaa, että Suomeen kohdistuu poikkeuksellisen paljon mielenkiintoa niin idästä kuin lännestä. Kuva: Nato

Moni varmasti näki tiistaina otsikon, jonka mukaan viranomaistarkastus oli paljastanut HUSissa vakavan ja poikkeuksellisen tietoturvarikoksen.

Rikosepäilyn mukaan asiakaslaskutusta HUSissa hoitanut reskontranhoitaja oli tehnyt väestötietojärjestelmässä ja HUSin potilastietojärjestelmistä satoja perusteettomia hakuja.

Kyseinen työntekijä oli katsellut väestötietojärjestelmästä henkilöiden perustietoja ja perhetietoja. Siis henkilötunnukset ja osoitteet olivat vuotaneet, perhetiedot ja mahdollisesti myös turvakiellon alla olevat kotiosoitteet.

Potilastietojärjestelmästä epäilty on katsellut henkilötietoja ja osassa tapauksista tietoja käynneistä HUSissa.

Näitähän sattuu nykyään, mietin, ja ohitin kiireessä koko asian.

HUS on Suomen suurin terveydenhuoltoalan toimija. Se vastaa erikoissairaanhoidon järjestämisestä Uudenmaan alueella. Lisäksi HUSiin on keskitetty valtakunnallisesti useiden harvinaisten ja vaikeiden sairauksien hoito. Siksi tietovuodon uhreja on nyt ympäri Suomen.

Kenen tietoja oli katseltu, millä motiiveilla ja mitä tiedoilla oli tehty? Onko kyse vain yksittäisen työntekijän uteluista, jotka olivat jatkuneet vuosien ajan?

Nyt MT:n useista lähteistä saamien tietojen mukaan urkkija on Suomen ja Venäjän kaksoiskansalainen.

Samalla MT:n lähteiden perusteella nousee epäilys, että myös valtionjohtoon kuuluvien tietoja olisi saatettu katsella – ja tietysti myös tallentaa. Tätä ei ole vahvistanut kukaan, mutta Suojelupoliisi on tietoinen kyseisestä asiasta, ”ja luonnollisesti teemme KRP:n kanssa yhteistyötä, jos ilmenee jotain meidän toimialaamme liittyvää.”

Ministeriöistä ei asiaa kommentoida, eikä oikein mistään muualtakaan. Kansanedustajille ei tähän asiaan liittyen ole turvabriiffejä pidetty.

HUSissa asiaa käsiteltiin viikolla lähinnä vakavana ja onnettomana yksittäisten potilaiden asiakaskokemuksena, jota pahoitellaan paperikirjeellä rikoksen uhreille, kunhan ehditään. HUSissa ei ainakaan tuossa vaiheessa ollut tietoa siitä, onko kaksoiskansalaisesta tehty turvallisuusselvitystä.

Maan sisäisen turvallisuuden näkökulmasta tai ulko- ja turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta asiaa ei ollut pohdittu. Ei, vaikka urkittujen joukossa saattaa olla niitäkin, joiden tiedot ei missään tapauksessa saisi vuotaa minnekään.

Suomea on monesti syytetty sinisilmäisyydestä. Pakottamatta heräsi ajatus, onko myös Nato-Suomi lapsellinen, naiivi ja sinisilmäinen. Saako esimerkiksi potilastietojärjestelmään pääsyoikeuden omaava kaksoiskansalainen hääriä kolme vuotta jäämättä kiinni?

HUS-tapauksessa vasta tutkitaan, mitä ja kenen tietoja kaksoiskansalaiselle on päätynyt. Sitä, mihin niitä on käytetty, saadaan selvittää pitkään, eikä totuudesta sittenkään voida olla täysin varmoja.

Ei ole pelkkää liian vilkkaan mielikuvituksen tuotetta, jos arvioi, etteivät esimerkiksi valtionjohto, kenraalit, puolustusvoimien lentäjät tai yritysjohtajat halua omia henkilötunnuksia, henkilökohtaisia osoitteita, perhetietojaan ja sairaalahistoriaansa vääriin käsiin.

Se ei olisi myöskään Suomen edun mukaista.