Antaa luonnon hoitaa. Tämä on joidenkin ihmisten mielipide loukkaantuneiden tai sairaiden luonnonvaraisten eläinten hoitamista kohtaan.
Outokumpulainen Minna Tuupanen haluaa antaa luonnolle apua mutta ei puuttua liikaa. Hän on auttanut ja hoitanut luonnonvaraisia siilejä viiden vuoden ajan.
"Me olemme ottaneet luonnolta paljon ja saamme siltä paljon. Siksi minusta on perusteltua auttaa."
Siilejä käsitellään hoitolassa vain tarpeen mukaan. Kaiken tekemisen tavoitteena on, että siili vapautetaan aikanaan löytöpaikkaan.
Miten siilit sitten löytävät Tuupasen luo, niitä kun on tullut Outokumpuun Pohjois-Karjalan lisäksi Kainuusta ja Ylä-Savosta asti?
Tietoisuus siilihoitolasta on vuosien saatossa levinnyt pikkuhiljaa. Facebook-sivu Tuupassiilit – Siilinpesä Sätöksessä nimellä avattiin runsas vuosi sitten.
Ihmiset ovat tuoneet noin 150 siiliä hoitoon heinäkuun puolivälin ja joulukuun välillä. Hoitoa ovat tarvinneet sekä nälkiintyneet poikaset, joiden emo on menehtynyt että sairaat tai loukkaantuneet aikuiset yksilöt.
Tuupanen muistuttaa, että siili on rauhoitettu eläin, jota kuka tahansa ei saa ottaa haltuun ja siirtää omasta elinympäristöstä pois.
"Kaikista hoitolaan tuoduista eläimistä on tiedossa löytöpaikka. Keväällä ne palautetaan samaan paikkaan sekä tukiruokitaan jonkin aikaa."
Siilien hoitaminen on kaikkea muuta kuin tuhinan kuuntelua. Se on eläinten laatikoiden siivousta ulosteista, haavojen hoitoa ja lääkitsemistä.
Eläimet eivät ole tästä avusta kiitollisia ensinkään, Tuupanen naurahtaa. Toiset siilit pysyvät aina tiukkana pallona, jos niitä pitää käsitellä, ja ääntelevät tiukasti, jotkut jopa purevat.
Toiset taas rohkenevat oikaista rennosti itsensä pallosta ja näyttää poskikarvojen peittämän uteliaan kuononsa sekä karvaisen mahansa.
Kaikilla siileillä on hoitolajakson ajan nimi, ja niiden saama hoito sekä punnitustulokset kirjataan ylös. Siilin löytäjät saavat nimetä eläimet.
"Jos siilit olisivat vain numeroita, minun ei olisi niin helppo muistaa niitä ja niiden saamaa hoitoa."
Sydämen työnään siilejä hoitava Tuupanen toteaa, että muutaman kuukauden mittainen jakso vangittuna hoidossa sekä horroksessa, lienee siilille pieni kärsimys sen rinnalla, että se saa jatkaa elämäänsä.
"Tällä tavalla saan omalta osaltani ylläpidettyä siilikantaa. Se on se jokin tässä työssä, jota haluan tehdä."
Siili horrostaa talvella, ja sen pitäisi olla lähes kilon painoinen selviytyäkseen horrostamisesta.
Tervehtyneitä siilejä valmistellaan hoitolassa horrostamiseen siirtämällä niitä pikkuhiljaa kohti viileämpiä ja viileämpiä oloja. Ruokintaa jatketaan niin kauan kuin siili syö.
Siilit ovat hyönteissyöjiä. Teollisista ruuista niille soveltuvat koirien ja kissojen märkä- ja kuivaruuat. Lehmänmaito on haitallista siilille.
