Luontoa jalosteiksi
Suomalaiset ovat perinteisesti varovaista bisneskansaa. Varovaisuus on tietysti hyvästäkin, mutta sen seurauksena jää myös menestystarinoita syntymättä.
Suomi ja erityisesti sen maaseutu tarvitsisivat nyt uutta uskallusta. Toimintaansa supistavien yritysten ja vähenevien työpaikkojen tilalle olisi löydettävä uutta tuotantoa – mieluiten korkealle jalostavaa sekä työtä ja arvonlisää tuottavaa. Tuotteiden vientikelpoisuus olisi tähän kelpo bonus.
Suomen metsistä poimittiin tänä kesänä ja syksynä ennätyssato mustikkaa ja puolukkaa. Arktisten aromien toiminnanjohtaja Simo Moisio huomauttaa, että metsämarjojen yli
14 miljoonan kilon sadosta menee sellaisenaan vientiin 9 miljoonaa kiloa (MT 10.10.).
Marjat ovat teollisuuden raaka-ainetta, ja tästä raaka-aineviennistä kertyy toki tuloja noin 30 miljoonaa euroa vuodessa. Hyvä niin, mutta marjajalosteiden myynnistä tulo kasvaisi helposti moninkertaiseksi.
Marja-alaa vaivaa sama tauti kuin montaa
muutakin toimialaa Suomessa. Luonnon
antamaa kasvua pelloilla ja metsissä korjataan ja käsitellään tehokkaasti raaka-aineiksi.
Jalostuksessa ja markkinoinnissa olisi kuitenkin vielä paljon petrattavaa.
Liian usein Suomessa tuotettu raaka-aine – marja, vilja tai lankku – jalostetaan muualla houkutteleviksi tuotteiksi, joista osa ostetaan kalliilla rahalla ja hienoa laatua kiitellen
takaisin maahamme. Tällaisella menolla
kansa ja sen talous näivettyvät vähitellen.
Maa- ja metsätalouden tuotteiden sekä luonnonantimien jalostuksessa on tilaa ja tilausta uusille tuotteille.
Raaka-aineet huomioiden tähän liittyvä kehitystyö ja tuotanto sijoittuvat luontevasti maaseutu-Suomeen.
Osaamista ja ideoita meillä on. Niiden yhdistämiseen tuottavaksi yritystoiminnaksi tarvitaan vielä alan toimijoiden yhteistyötä sekä yhteiskunnan rohkaisua.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
