Sadat pienturveyrittäjät lopettamisuhan alla – lupien hinnat pilviin

Turveyrittäjät Marko Vainonpää ja Veli-Pekka Teppo ovat synkeitä elinkeinonsa tulevaisuuden puolesta. 

Harri Vainonpää, Veli-Pekka Teppo ja Marko Vainionpää astelevat peitetyn turveauman vierellä. Heidän mielestään elykeskusten tulkinnat vaarantavat turvetuotannon tulevaisuuden. 

Marko Vainionpää (oik.) oli torstaina raivaamassa kaivurilla kantoja suolta Alavudella. Veli-Pekka Teppo lopettaa turveyrittämisen, jos kustannukset eivät alene. 

"Pienten turveyrittäjien elinkeino on loppumassa ylimitoitettujen ympäristölupien vuoksi", kansanedustaja Mikko Savola (kesk.) Etelä-Pohjanmaalta arvostelee. "Ympäristöministeriön täytyy ottaa asia nopeasti hoitoonsa ja kohtuullistaa maksut ja lupavaatimukset."

Ympäristöluvat koskevat alle kymmenen hehtaarin turvesoita, joita koskeva asetus tulee voimaan syyskuussa 2020.

Savolan mukaan paikallinen elykeskus näyttää tulkitsevan asetusta äärimmäisen tiukasti, mikä johtaa ylimääräisiin tarkastuksiin ja maksuihin.

"Tämä johtaa elinkeinon alasajoon, mitä ei voi sallia."

Keskustan eduskuntaryhmä käsitteli turveasiaa torstaina ja edellytti ryhmäpäätöksessään, että ympäristöministeriön ja ministeri Kimmo Tiilikaisen (kesk.) on otettava lupa-asiat ja maksut tarkasteluun sekä alennettava niitä.

Turve- ja lämpöyrittäjä Marko Vainionpää Alavudelta on laskenut, että alle kymmenen hehtaarin turvetuotantosuon toimet maksavat useita tuhansia euroja vuodessa, kun suon tuotto on 2 000–3 000 euroa vuodessa. Pelkkä turvelupa maksaa lähes 5 000 euroa.

Suurimmat kulut tulevat vesinäytteistä ja analyysistä. Sertifioidun näytteenottajan keräämiä näytteitä tarvitaan 10–20 vuodessa, ja kulut suota kohden ovat 3 000–4 000 euroa vuodessa.

Lisäkustannuksia tulee ympäristövakuutuksesta, kalanhoitomaksusta, koekalastuksesta, vuosiraportoinnista, tarkastuksesta jopa vuoden välein ja suon vesiensuojelurakenteista, Vainionpää kertoo.

"Etelä-Pohjanmaalla on kymmeniä tai jopa satoja pienyrittäjiä, joille turvesuo on pääelinkeino. Jos he joutuvat lyömään pillit pussiin, mistä leipä sitten revitään?"

Vainonpäätä ihmetyttää esimerkiksi soiden pinta-alan määritys taannehtivasti.

Aiemmin 9,9 hehtaariin laskettiin pelkkä tuotantoalue, nyt ovat mukana myös aumat ja vesistönpuhdistusalueet. "Eihän se näin voi olla. Ei taloakaan rakenneta uudestaan, jos pinta-alamääräykset muuttuvat."

Maanviljelijä Veli-Pekka Teppo Alavudelta aikoo lopettaa tuotannon, jos määräyksiä ei lievennetä. Hän tuottaa turvetta neljällä alle kymmenen hehtaarin alueella.

”Se on pakko, talous ei kestä. Lisäkustannuksia tulee yhteensä ainakin 30 000 euroa vuodessa.”

”Kun maatalouskaan ei kannata, on pakko lähteä palkkatöihin. Samalla loppuvat työt neljältä muulta henkilöltä turvetuotannossa.”

Järjettömintä lupien kiristämisessä on Vainionpään ja Tepon mielestä se, ettei ympäristö hyödy lainkaan. "Jos ojitettu suo jätetään sellaisenaan paikalleen, turve maatuu sata vuotta ja hiilidioksidipäästöt vain suurenevat."

"Turvesuo ei tuota tuotannon aikana päästöjä vesistöön ainakaan enempää kuin viereiset ojitetut metsät ja turvekankaat. Hoidettu turvesuo pikemminkin puhdistaa muuten metsistä valuvia humusvesiä."

Vainionpään mielestä ongelma loppuisi kokonaan 10–15 vuoden kuluessa, jolloin turve olisi nostettu soilta. "Suot saataisiin metsäksi ja hiilinieluiksi sen sijaan, että ne tuottavat hiiltä ilmaan sadan vuoden ajan."

Alle 10 hehtaarin turvesoita on Suomessa 450.

Koneyrittäjien liiton energiavaliokunnan puheenjohtajana Vainionpää on puhunut jo pitkään turvetuotannon puolesta. Kimmo Tiilikaisen aloittaessa ministerinä pienten turvesoiden lupa-asetusta siirrettiin viisi vuotta eteenpäin vuoteen 2020.

Nyt tilanne on kärjistymässä, kun elykeskuksen turveväelle järjestämät ensimmäiset koulutukset on käyty. "Loppukin järki on mennyt", Vainionpää puhisee.

"Elykeskukseen tai aviin ei täällä luoteta enää yhtään. Sen puolueettomuuteen on vaikea uskoa. Muutoksen täytyy tulla ympäristöministeriöstä."

Ympäristöministeriön rahoituksella koulutuksia turveyrittäjille on vetänyt Etelä-Pohjanmaan elykeskuksen hankekoordinaattori Ari Koski. Hän vastaa arvosteluun elykeskuksen liian tiukoista tulkinnoista sillä, että säädökset ovat tiukentuneet.

"Tähän asti pienet suot ovat voineet toimia ilman ympäristölupaa eli ilmoituksella kuntaan. Nyt lainsäätäjä on päättänyt, että lupa tarvitaan, jonka pohjalta elykeskus toimii."

"Säädöksiä tulkitsee myös aluehallintoviranomainen eli avi ja ohjeistusta tulee ympäristöministeriöstä", hän huomauttaa.

Ensimmäinen koulutus järjestettiin alkuviikosta Alavudella, seuraavat ovat Kauhajoella ja Honkajoella.