Suuri hakkuutyömaa on Etelä-Suomessa harvinainen herkku
Tällä noin seitsemän hehtaarin hakkuulla Sastamalan Stormissa metsäkoneille riitti viikoksi työtä. Viereiselle kuviolle palataan vielä uudestaan korjaamaan energiapuuta. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoSASTAMALA (MT)
Uutuuttaan paistava metsätie vie mäen päälle. Ylhäällä avautuu näkymä, joka saa metsäkoneyrittäjän hyvälle tuulelle: päätehakkuutyömaa, jolla riittää työtä viikoksi. Hakkuukone on ehtinyt jo leimikon perälle, eikä sitä näy. Kaksi ajokonetta kasaa korkeita tukkipinoja tien varteen.
Valtion mailla ja Pohjois-Suomessa tämä on tavallista, mutta Etelä-Suomen pirstoutuneissa yksityismetsissä ei. Tuhansien kuutiometrien leimikko lienee sastamalalaiselle koneyrittäjälle Sami Halisevalle vuoden suurin.
”Rautaa on täällä vähän enemmän kuin tavallisesti. Parempi niin päin.”
Työmaan suuruus on eduksi, koska koneiden siirtäminen vie aikaa ja rahaa, vähintään satoja euroja siirtoa kohden. Tiet eivät kestä metsäkoneita, joten lyhytkin siirto vaatii rekan ja lavetin tuomista paikalle.
”Leimikot eivät ole keskimäärin suuria. Meillä on noin 200 työmaata vuodessa. Monta kertaa viikossa siirrellään koneita kyytiin ja pois.”
Siirtokuluja ei huomioida koneyrittäjien taksoissa. Leimikkokohtainen siirtomaksu kannustaisi tehokkaaseen metsätalouteen, Haliseva huomauttaa.
Pienellä työmaalla siirto voi maksaa useita euroja korjattua puukuutiometriä kohti.
”Tavallaan pienistä kohteista maksetaan nyt liikaa, isoista liian vähän.”
Tänä vuonna loppukesä ja alkusyksy ovat olleet otollisia puunkorjuuseen. Kuiva jakso on sallinut pääsyn työmaille, joille esimerkiksi viime syksyn sateissa ei olisi ollut asiaa.
”Nyt korjataan leimikoita, joita on ostettu kesäleimikkona, mutta pelivaralla. Toivotaan, että kuiva keli jatkuu.”
Olosuhteet vaikuttavat merkittävästi koneyrittäjien toimeentuloon. Mitä upottavampi maasto, sen hitaampaa ja riskialttiimpaa konetyö on. Motivaatiokin joutuu koetukselle, kun eurot ovat tiukassa. Sitä pitää hakea keskittymällä siistiin työjälkeen vaativissa oloissa.
”Pitää malttaa mielensä. Kun pääsee pois särkemättä koneita, se on jo paljon.”
Varsinkin harvennuksilla sateiden pehmentämä maa rajoittaa työskentelyä, koska raskaat koneet joutuvat ajamaan samaa uraa monta kertaa. Päätehakkuulla on väljempää.
”Täällä voi ajaa missä vaan, kunhan ei mene risukasojen päälle”, toteaa Heli Haapaniemi, toisen ajokoneen kuljettaja.
Avohakkuulla risut kasataan kuivumaan, kunnes ne noudetaan energialaitoksissa poltettavaksi. Siellä, missä maa upottaa, risuja tarvitaan painumien ehkäisemiseksi.
”Pehmeässä maastossa pitää ajaa puolella kuormalla ja kasailla risuja uralle”, selittää Ari Haapaniemi, Helin mies ja koneyrittäjä.
Olosuhteiden lisäksi teollisuuden suhdanteet ja kausiseisokit vaikuttavat korjuutyömaihin. Kun sahat seisovat keskikesällä, tehdään harvennuksia.
Vaikka taloudesta on kuulunut huonoja uutisia, taantuman oireet eivät ole tänä vuonna yltäneet metsätöihin. Alalla on täystyöllisyys, ainakin Halisevan tuttavapiirissä.
Haliseva työskentelee Metsä Groupin työmailla. Yrittäjän mukaan pari viime vuotta ovat menneet varsin tasaisesti kaikkia tavaralajeja korjaten. Energiapuu on tullut jäädäkseen, ja sen kysyntä kasvanee edelleen. Sastamala on Metsä Groupin uuden Kyröskosken voimalaitoksen keskeistä hankinta-aluetta.
Energiapuun korjuutapa on vakiintunut takavuosien kokeilujen jälkeen. Metsä Groupilla on päädytty yhdistelmäkorjuuseen. Yhtiö hankkii leimikoita, joilta voi samalla kertaa hakata sekä energiapuuta karsittuna rankana että järeämpää ainespuuta.
”Pidän sitä hyvänä käytäntönä. Karsimattoman rangan ajaminen on kuin heiniä korjaisi metsästä”, Haliseva sanoo.
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
