Uutistausta Suomi Venäjän mediassa
Ketään ei yllätä toteamus, jonka mukaan media toimii Venäjällä Kremlin valvonnassa.
Toisin kuin neuvostoaikana, median välittämiä viestejä ei kuitenkaan ole yhtenäistetty. Virallisesta totuudesta poikkeavia mielipiteitä voidaan yhä esittää ja osa mediasta mielletään vallanpitäjistä riippumattomaksi, osa jopa jossain määrin oppositiohenkiseksi. Korkeatasoista analyyttistä journalismia on yhä, joskin sen tila on kapea.
Moniäänisyys koskee kuitenkin vain lehdistöä ja sosiaalista mediaa. Lehtien lukijamäärät ovat pieniä ja niiden vaikutus keskittyy suurimpien kaupunkien lukeneistoon. Nettiyhteyksiä on maan väestöön nähden suhteellisen vähän ja keinoja sosiaalisen median suitsimiseksi kehitellään jatkuvasti. Vaikuttamisen ytimessä on televisio, jonka kaikki kanavat toimivat Kremlin suorassa ohjeistuksessa.
Olen viime vuodet seurannut Venäjän median Suomea koskevaa raportointia tosi huolellisesti. Kaikki eivät siitä pidä.
On niitä, joiden mielestä venäläistä todellisuutta tulisi yrittää selittää parhain päin silloinkin, kun siihen ei löydy todellista aihetta. On myös niitä, joiden mielestä todellisuuden esittäminen sellaisena kuin se oikeasti on, ilmentää russofobiaa, venäläisvihaa – jotenkin samaan tapaan siis kuin tavarapulasta puhuminen aikanaan tuomittiin neuvostovastaisuutena.
Todellisuudessa ongelma on tämä: Venäjän median Suomea koskeva kirjoittelu on tarkoitettu ensisijaisesti venäläiselle yleisölle. Sen avulla luodaan Suomesta mielikuvaa, jonka avulla on mahdollista perustella Suomea kohtaan noudatettu ulkopolitiikka. Jos Suomea kohtaan halutaan noudattaa vihamielistä politiikkaa, Suomesta kerrotaan ikäviä asioita – jos halutaan noudattaa ystävyyspolitiikkaa, kerrotaan mukavia asioita.
Kyse on Venäjän johdon ja kansan välisestä kanssakäymisestä, jossa ulkopuolinen tarkkailija koetaan häiriköksi ja salakuuntelijaksi.
Tietenkin Venäjän mediaa, erityisesti Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevaa arviointia seuraamalla voidaan myös tehdä päätelmiä Venäjän aikeista ja tavoitteista Suomen suhteen. Mikä kirjoittelussa sitten on muuttunut niiden viiden vuoden aikana, joina olen sitä seurannut?
Tärkein muutos on volyymi: Suomea käsitellään Venäjän mediassa nykyään ainakin neljä tai viisi kertaa useammin kuin viisi vuotta sitten. Silmälläpito on tarkkaa, yksityiskohtaista ja asiantuntevaa.
Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa koskevia arvioita esiintyi Venäjän mediassa viisi vuotta sitten tosi harvoin. Ne olivat yleensä pinnallisia ja suhteellisen asiantuntemattomia. Nyt tätä aihepiiriä käsittelevät jutut muodostavat suurimman yksittäisen osan aineistosta.
Taloudellista kanssakäymistä koskevat uutiset ja arviot ovat aina muodostaneet noin kolmanneksen kaikista jutuista. Viisi vuotta sitten ne olivat neutraaleja ja asiallisia. Nyt lähes kaikki talousjutut tarjotaan lännen talouspakotteiden ja Venäjän vastapakotteiden muodostamaa taustaa vasten.
Kun aloitin seurannan, lasten huostaanottoja koskeneet kiistat muodostivat noin kolmanneksen kaikista Suomea käsitelleistä jutuista. Joka kerta niiden lähteenä oli sama suomalainen henkilö. Muistan hyvin sen säikähtyneen hämmennyksen, jonka vallassa viranomaisemme tätä kirjoittelua seurasivat. ”He eivät ymmärrä meidän järjestelmäämme. Tämän täytyy olla väärinkäsitys”, sanottiin.
Ei se ollut väärinkäsitys. On toki ollut pitkiäkin aikoja, jolloin näistä asioista ei ole puhuttu eikä kirjoitettu juuri mitään. Mutta aina kun uusi tapaus on löydetty, hyökkäys on ollut entistä ankarampi. Viimeksi 13-vuotiaan suomalaisen (!) tytön huostaanottoa käsitteli yhtenä ja samana päivänä yli 30 keskeistä uutisvälinettä – jokainen erittäin vihamieliseen sävyyn.
Olen miettinyt paljon, miksi näin tapahtuu. Ehkä meitä näin muistutetaan itsemääräämisoikeutemme rajallisuudesta. Ehkä näin myös ennakoidaan aiempaa selvempää puuttumista esimerkiksi puolustusratkaisuihimme.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
