Omaan leipään petäjäistä
Syyrian ja Irakin pakolaiset pääsivät yllättämään suomalaiset. Se on aiheuttanut monenlaista ajattelua; miksi auttaa aivan vieraita kansallisuuksia, kun Suomella itselläkin on talous oikein pahasti kuralla.
Asia on todella vaikea. Pääministeri Sipiläkin on tuonut lausunnoissaan esiin sen, että pakolaisuusasia on tällä kertaa suurempi vaikeus kuin Suomen oma talous.
Pääministerin huolen ymmärtää, kun omat talousvaikeudet ja niiden lisääntyminen työttömyyden kasvaessa ovat arvioitavissa, mutta pakolaisten määrästä pohjoismaihin ei ole edes karkeaa arviota.
Varmaan kaikki olemme sitä mieltä, että Suomen on suhteellinen osuus Eurooppaan tulijoista pakolaisista otettava vastaan ja autettava heitä mahdollisuuksien mukaan. Tässä tulee väkisin mieleen Topeliuksen Maamme-kirjasta kansakoulussa paljon luettu Saarijärven Paavo.
Kun Suomessa oli nälänhätä, leipään oli pakko laittaa pettua. Paavolla oli sitkeyttä kaivaa ojia ja näin torjua hallaa, ja kun lopulta Paavokin sai rukiista kunnon sadon, vaimo oli iloinen: Nytpä rukihisen leivän leivon.
Paavo sanoi vaimolle: Laita edelleen leipään puolet petäjäistä, sillä veihän naapurimme touon halla.
Onko meidän suomalaistenkin ajateltava Paavon tavoin, että vaikka meillä itsellämme on vaikeaa, niin silti pitää auttaa niitä, joilla ei ole mitään?
Ostin kerran divarista 1920-luvulla tehdyn Maamme-kirjan, ja siinä tämä Saarijärven Paavon runon nimi on Kärsivällisyys. Eikö se ole tälle runolle aivan oikea nimi, sillä vaimolta meinasi kärsivällisyys loppua, mutta Paavolla sitä riitti.
Heikki Niittymäki
Masku
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
