Hallinnon tehtävät uuteen harkintaan

Suomessa vahvalla hallinnolla on pitkät perinteet. Venäjän vallan aikaan vahvalla suomalaisen hallinnolla turvattiin se, että Suomen oma lainsäädäntö toimi ja hallinto pysyi kotimaisissa käsissä.

Hallinnon keventämisestä on puhuttu paljon ja erilaisia projektejakin on asian ympärille rakennettu. Kaikesta huolimatta hallinto ei ole keventynyt, pikemminkin päinvastoin.

Hallintoa on kylläkin kevennetty haja-asutusalueilla niin paljon, että esimerkiksi poliisipalvelut ovat paikoin siirtyneet satojen kilometrien päähän. Valtio on monen muunkin tehtävänsä osalta vetäytynyt maakunnista.

Maaseudulla ja maataloudessa hallinnon ja siihen oleellisesti liittyvän valvonnan määrä on kasvanut Suomen EU-jäsenyyden myötä reippaasti. Näin siitä huolimatta, että uudistusten tavoitteena on aina ollut myös tukibyrokratian karsiminen.

Hallinnoinnin ja valvonnan lisääntyminen ei ole tätä työtä kentällä tekevien ihmisten syytä. He tekevät työtään.

Ongelmaan syyllinen on jatkuvasti paisuva lainsäädäntö sekä ministeriöiden lakitulkinnat. Usein lisääntyvä säätely laitetaan EU:n ja sen koneistojen syytämien asetusten ja direktiivien syyksi. Näin varmasti osaksi on, mutta kyllä kotimaassakin osataan.

Suomessa hyväksytään vuosittain noin 800 uutta lakia tai lakimuutosta. Suomalaisesta lainsäädännöstä Itä-Suomen yliopistoon väitöskirjan tänä syksynä tehneen Auri Pakarisen mukaan lainvalmistelussa on suuria puutteita. Tutkimuksen mukaan esimerkiksi vuonna 2009 annetuissa lakiesityksissä vain puolessa oli arvoitu esityksen vaikutuksia kansalaisiin ja kansalaisryhmiin.

Hallinnon yksi vakavimmista ongelmista on päätösvallan siirtyminen entistä kauemmaksi kansalaisista. Esimerkiksi kaavoitus ja rakentaminen kuuluvat periaatteessa kunnan toimialaan, mutta käytännössä päätösvalta on siirretty aluehallintoviranomaisille. Samalla sekä lupien että valvonnan kustannukset ovat olleet nousussa.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskisen (kok.) mielestä aluehallintovirastoissa eläinsuojien lupakäsittely kestää hävyttömän kauan. Koskisen mukaan kunnat voisivat myöntää kaikki rakentamiseen liittyvät luvat. Näin syntyisi kaivattuja säästöjä sekä yhteiskunnalle, että maataloudelle. (MT 26.10.)

Koskisen mielestä ympäristönsuojelulain uudistamista valmistelleen työryhmän esitys on liian yleinen, ehdoton ja maanomistajien oikeusturvaa vaarantava. Uudistusesitys johtaisi lisäksi lupajärjestelmän monimutkaistumiseen byrokratian keventämisen sijaan.

MTK:n puheenjohtajan Juha Marttilan mielestä maanviljelijöiden mitta alkaa olla täynnä tehotonta, ahdistavaa ja jopa nöyryyttävää lainsäädäntöä. Marttilan mukaan täydentävät ehdot ovat yksi pahimmista byrokratiataakoista. Näiden ehtojen täyttämiseksi viljelijän on noudatettava yli 50:tä lakia ja asetusta. Marttilan mielestä tämä hallinnollinen murhenäytelmä on uudistettava selkeäksi laatujärjestelmäksi. (MT 26.11.)

Tuore esimerkki hallinnon ja käytännön elämän yhteentörmäyksestä ovat lannanlevityksen ongelmat. Ympäristöministeriön mukaan nitraattidirektiivin määräyksistä ei voi joustaa EU:sta tulevien paineiden takia. Ruotsissa tällaisia paineita ei tunneta, vaan siellä lannanlevitys on mahdollista joustavasti kunnan maaseutuviranomaiselta haettavien poikkeuslupien avulla.

Hallinnon tehtävänä näyttää olevan asettaa ja valvoa erilaisia kieltoja sekä rajoitteita. Maalaisjärjen käytön ja joustavuuden lisäämisellä päästäisiin kuitenkin paljon parempiin tuloksiin.

Avaa artikkelin PDF