KUOLLUT Talonemäntä ja maanviljelijä

Äitini Selli Maria Oinonen syntyi 1.4.1916 Ylivieskassa Heino ja Maria Sofia Järvelän kolmantena lapsena ensimmäisen maailmansodan aikana ja ennen Suomen itsenäistymistä. Maalaistalon työt tulivat lapsesta pitäen tutuiksi. Koti antoi kristillis-isänmaallisen kasvatuksen, jota täydensi opiskelu Kalajoen kristillisen kansanopiston ensimmäisten opiskelijoiden joukossa.

Äitini liittyi jo ennen sotia Lotta-Svärd järjestöön ja toimi kotirintamalottana Ylivieskassa sekä Pohjois-Suomen sotilasläänin komentajan erikseen antamissa luottamustehtävissä. Työ jatkui myös jouluyöhön 1944 maassamme olleiden inkeriläisten parissa ja edelleen Lapin evakoiden auttamistehtävissä. Äitini siunaustilaisuudessa Multian kirkossa Lottamuseosta lainattu lottalippu teki kunniaa isänmaataan rakastaneelle sotiemme vuosien lotalle.

Äitini solmi avioliiton Jaakkimassa syntyneen Karjalan evakon Sulo Oinosen kanssa 1947, jolta jäi maatila Lumivaaran Ihalan kylään.

Vappuna 1947 he muuttivat Multian Riuttakoskelle pika-asutustilalle Ylivieskasta saadun kahden lehmän, hiehon ja Sulon valkean hevosen kanssa. Ensimmäisten vuosien työ oli peltojen raivausta ja rakentamista.

Isäni asui syntymäkotitilani esimerkilliseen kuntoon ja opetti minulle pikkupojasta lähtien viljelyn periaatteita. Näitä tarvitsin, kun isäni, myös sotainvalidi, kuoli ollessani päivää vaille 15-vuotias 9.8.1962. Äitini kanssa päätimme, että tilaa asutaan ja viedään eteenpäin. Sain olla koulusta rehtorin luvalla poissa niin paljon kuin maataloustyöt vaativat. Silti oma panokseni jäi tilan töissä vajaaksi.

Riuttakosken tilan asuminen ja viljely on äitini rauhan ajan sankarityö. Hän oli naisena maanviljelijä. Työt navetassa, pelloilla ja metsässä samalla kun rasittivat, myös osaltaan antoivat kuntoa elämään yli 98-vuoden ikään 5.8.2014 asti. Keväisin oli ilo nähdä pellot kylvettyinä, kesällä heinät seipäillä ja ladossa kuten syksyllä viljatkin. Aitan ja aitan vintin laarit täyttyivät puidusta sadosta aikanaan myllyyn vietäväksi.

Maaseudun Tulevaisuus, Kotimaa ja Pellervo sekä monet muut lehdet äitini luki tarkkaan matkansa päättymiseen saakka. Perjantain hartauskirjoitus tästä lehdestä luettiin aina ensimmäisenä. Nyt Riuttakosken tilan maisemat kypsyvät syksyyn. Äitini ajallinen elämäntyö on tehty ja minun kunniatehtäväni on vaalia synnyinkotiani sekä sen peltoja ja metsiä.

Lauri Oinonen

rovasti

Keuruu

Avaa artikkelin PDF