”Suomi tarvitsee klusteristrategian” – se tarkoittaa, että maakuntien osaaminen on nyt liian hajallaan

Petri Kainulainen Savonia-ammattikorkeakolun kampuksella Kuopion Microkadulla. Kuva: Eija Mansikkamäki

Moni maakunta ja koulutuksen järjestäjä on saanut erikoistumisellaan mainetta ja uusia opiskelijoita. Hallitusohjelmakin lupaa jatkaa korkeakoulujen profiloitumisen tukemista, mutta kannustaa niitä samalla yhteistyöhön.

Tällä hetkellä maakuntien osaamiskeskittymät eli eri toimijoiden yhteiset EU-klusterit hakevat kuitenkin EU-hankerahaa ja kansainvälistä yhteistyötä usein ilman joukkovoimaa.

”Kyllä minua pikkuisen häiritsee, että ollaan omilla hiekkalaatikoillamme, kun pitäisi katsoa laajemmin ja yli rajojen”, Savonia-ammattikorkeakoulun koulutuspäällikkö Petri Kainulainen sanoo.

Esimerkiksi ruoka-alan koulutusta on nyt useissa maakunnissa, ja ala tarvitsisi enemmän yhteistyötä.

"Toivoisin, että yksittäisten maakuntien sijasta olisimme EU:hun päin vaikka ruoka-Suomi. Tarvitsemme siksi valtakunnallisen klusteristrategian, joka määrittelisi, minkälaisia EU-klustereita Suomi haluaa jatkossa kehittää. Nyt jokainen alue haluaa oman klusterin ja olemme hyvin pirstaleisia.”

Vahvoja kansallisia klustereita voisi olla ruoan lisäksi vaikkapa hyvinvoinnin, veden, bio- ja kiertotalouden ja konetekniikan aloilla, joita Pohjois-Savo on kehittänyt.

Klusteri voi olla myös virtuaalinen, kuten maatilayritysten osaamisverkosto Agri-Hubi, jolloin se voi toimia laajalla maantieteellisellä alueella.

Kainulaisen yhteistyö kehittyisi parhaiten yhteisten hankkeiden kautta, jolloin maakunnat voivat jakaa osaamistaan ja osaajiaan.

Savonia vastaa agrologikoulutuksesta Itä-Suomessa ja tekee yhteistyötä muiden ammattikorkeakoulujen kanssa. Paikalliset yritykset ovat tärkeitä kumppaneita, sillä opiskelu on lähellä työelämää ja lähes kaikissa opinnäytetöissä onkin tilaajana yritys tai hanke.

Suomen esiintyminen yhtenäisenä rintamana auttaisi markkinoinnissa ja EU-hankerahoituksen saamisessa, Kainulainen uskoo.

Yhteistyötä tarvitaan siksikin, että ikäluokat pienenevät, opiskelijat hupenevat ja oppilaitosten välinen kilpailu kovenee.

Lahden upouudessa Food Pilot Plantissa on muun muassa laite, jolla voi valmistaa olutta, viskiä ja viiniä, sillä siinä on sekä mäskäyslaitteisto että laitteet pannu- ja kolonnitislaukseen. Takana näkyy analyysilaboratorio. Kuva: Eija Mansikkamäki

Yksi ruokaklusteriin panostava seutu on Lahti. LAB-ammattikorkeakoulussa avattiin syyskuun lopulla Food Pilot Plant eli tuotekehitystilat, joissa yritykset voivat kehittää kasvipohjaisia elintarvikkeita. Saman konsernin LUT-yliopistoon kuuluva Kouvolan yksikkö aloittaa ensi syksynä elintarviketekniikan maisteriohjelman.

”Ruoka on meille aika uusia asia, ja koko ajan pyrimme kartoittamaan ja kuulostelemaan kenttää”, LAB-ammattikorkeakoulun TKI-asiantuntija Pasi Raja kertoo.

”Puhutaan elintarvikeviennin kaksinkertaistamisesta, mutta Suomi on pieni maa, joten meidän täytyy tietää, mitä muut Hämeessä, Satakunnassa, Seinäjoella ja Kouvolassa tekevät ja keitä he ovat. Ei ole mitään järkeä tehdä samoja asioita emmekä ikinä menesty maana, jos jokainen tekee vain omia juttujaan”, Raja sanoo.

Esimerkiksi lähes kaikissa ammattikorkeakouluissa on nyt panimo, ja pian ehkä ekstruuderi eli eräänlainen puristin, jolla voi valmistaa vaikkapa kasvipohjaisia tuotteita suulakkeen läpi.

LAB tekee yhteistyötä muun muassa Hämeenlinnan ja Seinäjoen ammattikorkeakoulujen kanssa.

Lahden kaupunki taas on perustanut oppilaitosten, yritysten ja maakunnan viljaklusterin kanssa vientiä varten Food Campus Finlandin, jonka avulla se tähtää Suomen ruokaviennin tuplaamiseen.

Joku voi miettiä, mitä Lahti oikein meinaa. Rajan mukaan mustasukkaisuuteen ei kuitenkaan ole syytä, sillä tutkimus- ja kehitystoiminta on pitkälti alueellista.

”Ei ole pois Seinäjoelta, jos Päijät-Hämeen alue kehittyy.”