Sähkölaskun muodostumisessa on tapahtunut viime aikoina muutoksia − energiamarkkinoiden professori kertoo, mistä muutokset johtuvat ja millaisista palasista sähkölasku nykyään muodostuu
Sähkölaskun muodostumisen perussääntö ei enää päde nykyisessä energiakriisissä.
Sähkön vähittäismyyjät sekä suuret teolliset sähkökäyttäjät ostavat tarvitsemansa sähkön tukkumarkkinoilta ja esimerkiksi tavalliset kuluttajat vähittäismyyntimarkkinoilta. Kuva: Rami Marjamäki, Jarkko Sirkiä, kuvankäsittely: Aatu JaakkolaSähköenergian arvoketju voi tuntua monesta monimutkaiselta häkkyrältä.
Lappeenrannan teknillisen yliopiston energiamarkkinoiden professori Samuli Honkapuro kertoo, että karkeasti ottaen sähkömarkkinat voidaan jakaa kahteen osaan, tukkumarkkinoihin ja vähittäismarkkinoihin.
Sähkön vähittäismyyjät sekä suuret teolliset sähkökäyttäjät ostavat tarvitsemansa sähkön tukkumarkkinoilta ja esimerkiksi tavalliset kuluttajat vähittäismyyntimarkkinoilta. Molemmilla markkinoilla vallitsee vapaa kilpailu.
Yksi osa sähkön arvoketjussa on myös sähköverkkoliiketoiminta. Vaikka sähkömarkkinat on suurelta osin avattu kilpailulle, aivan kaikki markkinoiden osia kilpailun avaaminen ei koske. Sähköverkot ovat luonnollinen monopoli eli paikallinen jakeluverkkoyhtiö on tietyllä alueella monopoliasemassa.
”Siinä on tunnistettu se, että rinnakkaisia sähkön siirto- ja jakeluverkkoja ei kannata rakentaa”, Honkapuro valaisee.
Karkeasti sähkön loppukäyttäjän lasku muodostuu yleensä niin, että kolmannes hinnasta on sähköverkkopalvelua, kolmannes sähkön tuotantoa ja myyntiä sekä yksi kolmannes veroja. Sähköverkkopalveluun lasketaan mukaan kantaverkkoyhtiö Fingridin osuus.
Nykyään tämä malli ei päde, sillä sähkön hinnat ovat nousseet merkittävästi. Tällä hetkellä osuudet menevät niin, että kuluttajan sähkölaskun loppusummasta kaksi kolmasosaa muodostuu energian tuotannosta ja myynnistä.
Noin kymmenen prosenttia hinnasta on verkkopalvelumaksua ja yksi neljäsosa on veroja. Veroihin lasketaan mukaan arvonlisävero ja sähkövero.
Sähkövero maksetaan osana verkkopalvelumaksua niin, että se näkyy sähköverkkoyhtiön laskussa.
Väliaikaisesti tilanne on muuttunut vielä tästäkin, sillä sähkön alv-alennus on laskenut arvonlisäveron 10 prosenttiin aiemmasta 24 prosentista.
Paikallisen sähköverkkoyhtiön kustannuksista suuri osa muodostuu siitä, että sähköverkkoa täytyy ylläpitää ja rakentaa.
”Kustannuksethan pysyvät siellä riippumatta siitä, kuinka paljon sähköä käytetään”, Honkapuro muistuttaa.
Nykyisten sähkömarkkinoiden alkupiste löytyy vuodesta 1995, jolloin astui voimaan sähkömarkkinalaki. Tuo laki vapautti sähkömarkkinat kilpailulle. Aiemmin sähkömarkkinoilla toimivat käytännössä paikalliset sähkölaitokset, ja sähkölaskussa olivat samassa sekä sähköenergia että sähkön siirto.
Kilpailun vapauttamisen taustalla oli talousteoreettinen ajatus siitä, että monopoli on usein tehoton.
”Siellä ei ole oikein kannusteita toiminnan tehostamiseen tai kustannusten laskemiseen, kun ei tule hintakilpailua. Voi myös tulla tehottomia investointeja”, Honkapuro kuvailee.
Kilpailun vapauttamisen etujoukoissa ovat olleet Pohjoismaat, Suomi mukaan lukien. Myöhemmin sähkömarkkinoita on avattu muualla niin, että nykyään sähkömarkkinat on pitkälti samalla tavalla avattu lähes kaikissa länsimaissa.
Honkapuron mukaan nykyinen vapaan kilpailun malli on paras mahdollinen, vaikkakaan ei täydellinen malli.
”Varmasti on jotain, mitä voi aina parantaa, mutta parempaa järjestelmää ei ole kukaan ehdottanut”, hän sanoo.
Sähköverkkoja ei ole vapautettu kilpailulle, koska nykyisellä mallilla voidaan turvata sähkönjakelu myös harvaan asutuilla alueilla. Vapailla sähköverkkomarkkinoilla tilanne voisi muodostua erityisen karuksi maaseudulla.
”Sinne ei välttämättä saada sitä ensimmäistäkään operaattoria”, Honkapuro pohtii.
- Osaston luetuimmat






