Miten usein hammaslääkärillä pitäisi käydä? Ylihammaslääkäri vastaa ja kertoo, millaisissa tilanteissa on syytä suunnata vastaanotolle
Suomalaisten suunterveys on ylihammaslääkärin arvion mukaan kaksijakoisessa tilanteessa.
Hammaslääkäri määrittelee potilaalle yksilöllisen tutkimusvälin ja ohjeistaa seuraavasta käynnistä. Kuva: Pirkanmaan hyvinvointialue, Pekka Fali, kuvankäsittely: Aatu JaakkolaMonelle meistä voi olla epäselvää, miten usein hammaslääkärin vastaanotolla kannattaa käydä. Joku käy säännöllisesti kerran vuodessa, jollain edellisestä kerrasta voi olla vierähtänyt jo kymmenenkin vuotta.
Miten usein hammaslääkärissä sitten pitäisi oikein käydä?
”Meillä on jokaisella niin yksilöllinen hoidontarve”, Tampereen kaupungin ylihammaslääkäri Anna Maria Heikkinen sanoo.
Hammaslääkäri määrittelee potilaalle yksilöllisen tutkimusvälin ja ohjeistaa seuraavasta käynnistä.
”Siihen tulisi luottaa. Kaikkien ei suinkaan tarvitse käydä vuosittain”, Heikkinen painottaa.
Yksilöllisen tutkimusvälin määrittämiseen vaikuttavat potilaan riskitekijät ja hänen terveyskäyttämisensä. Käytännössä se tarkoittaa siis esimerkiksi sitä, onko potilaalla pitkäaikaissairauksia, käyttääkö hän tupakkatuotteita ja miten omahoito sujuu.
Jos edellisestä hammaslääkärikäynnistä on ehtinyt vierähtää jo useampi vuosi, Heikkinen suosittelee hakeutumaan hammaslääkärin vastaanotolle. Hammastarkastuksen väli on tyypillisesti 1–3 vuotta.
Hammaslääkäriin kannattaa suunnata myös, jos suussa tapahtuu jotain hälyttävää eikä syytä tiedetä.
Suun kannalta hälytysmerkkejä ovat Heikkisen mukaan ienverenvuoto harjatessa, pahanhajuinen hengitys, hampaiden liikkuminen ja vaikeudet syödä ruokaa.
Suomalaisten suunterveys on ylihammaslääkäri Heikkisen arvion mukaan kaksijakoisessa tilanteessa. Osalla ihmisistä suu on todella hyvässä ja toisaalta osalla huonossa kunnossa.
”Ne, joilla suu on huonommassa kunnossa, on usein paljon tekemistä”, Heikkinen pohtii.
Usein niillä joilla on suun terveyden kanssa ongelmia, on myös muita terveyskäyttäytymiseen liittyviä haasteita. Ilmiö näkyy etenkin lasten keskuudessa.
Heikkisen arvion mukaan polarisaatio on voimistunut viime vuosina. Tilannetta selittää hänen mukaansa ainakin koronaviruspandemia ja sen tuomat jonot.
”On patoutunutta hoidontarvetta.”
Jotta polarisaatiokehitystä lasten ja nuorten osalta saataisiin taklattua, olisi Heikkisen mukaan olennaista tunnistaa jo lapsesta asti sellaiset henkilöt, joilla mahdollisesti tulee olemaan suun sairauksia.
”Meidän täytyisi tarkalla silmällä osata arvioida, ketkä tulevat tarvitsemaan paljon hoitoa”, Heikkinen pohtii.
Hoitoa pitäisi siis osata kohdistaa aiempaa paremmin niille, jotka sitä tarvitsevat. Suunsairauksien riskissä olevat lapset ja nuoret pitää saada myös pidettyä hoidon piirissä. Heitä täytyisi kutsua hoitoon säännöllisesti sekä antaa yksilöllisesti kohdennettua ennaltaehkäisyä.
”Kun he kävisivät järjestelmällisesti hoidossa, tilanne ei pääsisi niin pahaksi. Usein saattaa käydä niin, että he tippuvat pois järjestelmästä ja tulevat hoitoon vasta jollain päivystyksellisellä asialla.”
- Osaston luetuimmat
