vierasyliö Kylillä syntyy uutta sosiaalipolitiikkaa

Kuntien yhdistymisen myötä syntyy suurkuntia, joiden liitosalueet jäävät usein maaseutumaisiksi reuna-alueiksi. Samalla sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteita suunnitellaan suuruuden ekonomian pohjalta.

Nähtävissä on, että palvelujen saatavuus ja saavutettavuus vaikeutuvat erityisesti harvaan asutulla maaseudulla.

Päivi Kivelä tuo tutkimuksessaan Syrjässä syrjäytyneet (2014) esille, miten apu ja lähipalvelut kaikkoavat syrjäseutujen ihmisiltä kuntaliitosten myötä yhä kauemmaksi.

Tutut kunnanvirastot ja valtion virastotalot tyhjenevät. Omien asioiden hoito vaikeutuu, totutut asiointikäytännöt, vastaanottoajat ja aikavaraukset muuttuvat. Entistä virkailijaa ja kontaktia ei enää ole.

Kaikki muuttuu, ja ihminen oppii uutta ja tottuu muutoksiin. Näin on, mutta osa ihmisistä ei Kivelän selvityksen mukaan selviä muutoksessa. Syrjässä syrjäytynyt voi syrjäytyä entisestään.

Öllölä, Viekijärvi, Rumo, Varmo… Kiertävä Pysäkki on kulkenut Pohjois-Karjalan kylissä, pysähtynyt ja pysäyttänyt ihmisiä yhteisiin hetkiin. Neljän vuoden aikana on vierailtu 169 kylässä, järjestetty lähes 400 tilaisuutta, tavattu tuhansia ihmisiä.

Pysäkki on lisäksi osallistunut yhteistyökumppaneiden tilaisuuksiin monen monta kertaa. Luvut ovat suuria. Ne eivät kuitenkaan pysty kuvaamaan toiminnan syvyyttä ja koskettavuutta, sitä yhteisyyden tunnelmaa, joka kohtaamissa on.

Pysähtymisissä ja kohtaamisissa on kertynyt mittava määrä kokemustietoa, kohtaamisia ja tarinoita. Niiden eteenpäin välittäminen ja saaminen näkyväksi ja kuuluville on tärkeä velvollisuus ja jatkotehtävä.

Kiertävä pysäkki on Pohjois-Karjalan Sydänpiirin hankkeessa luotu toimintamalli, jossa kolmas sektori ja eri viranomaistahot yhdessä toimivat kylien hyvinvoinnin ja turvallisuuden varmistamiseksi.

Yhteistyössä ovat niin “kovan luokan” viranomaiset kuin hyvinvointialan toimijatkin, esimerkiksi Pohjois-Karjalan Pelastuslaitos, Itä-Suomen sosiaalialan osaamiskeskus, Maaseudun Sivistysliitto ja Eläkeliiton Pohjois-Karjalan piiri. Lisäksi toimintaan osallistuvat VPK, kyläyhdistykset, pienyritykset, Liikenneturva, Rajavartiolaitos ja eri hankkeita.

Harvaan asuttujen ja syrjäisten seutujen hyvinvointi- ja turvallisuusvajeisiin ja palvelupuutteisiin on lähdetty vastaamaan joustavasti vahva verkostoituminen yhteisenä voimavarana. Kokemus on vahvistanut käytetyt periaatteet toimiviksi: paras yhteistyö syntyy käytännössä ja toiminnassa, joka on myös silta osallisuuteen.

Pysäkillä tehdään työtä ihmisen kokoisesti ja ihmisten ehdoilla. Tiedot, taidot, kokemuksellinen oppiminen ja yhteisöllisyys vahvistavat turvallisuuden tunnetta ja turvallisuutta. Tieto muuttuu kokemuksen ja harjoittelun kautta taidoksi ja valmiudeksi toimia.

Kylätalot ja -baarit ovat maaseudun luontevia kohtaamispaikkoja. Kuvaamme kahta kohtaamista, toinen on ilta kylätalolla ja toinen turvallisuuskurssi kyläbaarissa.

Kylätalolla lämmin tunnelma rakentuu karjalaisesta vieraanvaraisuudesta. Osallistujissa on yleensä aina joku muistihirmu kyläläinen, varsinainen tiekartta, joka tietää menneet ja nykyiset, paikat ja ihmiset.

Tätä tietämystä tarvitaan, kun kylään vasta muuttanut nainen kertoi asuvansa ensimmäistä kertaa elämässään katuvalojen ulottumattomissa. Ensimmäisinä pimeinä iltoina hän ei uskaltautunut edes liiteriin. Vanha kyläläinen lasketteli ulkomuistista sähkömiehen ja putkimiehenkin nimet ja numerot.

Kyläillassa ideoitiin, että uusille kyläläisille voisi lähettää tervetulotoivotuksen ja sen mukana lähitalojen puhelinnumerot ja tietoa palveluista ja harrastusmahdollisuuksista. Tiedosta syntyi turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä lisäävä tekijä.

Pohjoiskarjalainen kyläbaari on kylän keskus samalla tavoin kuin britti-pubi Emmerdalen kylässä. Baarin pitäjä on asialleen omistautunut ja tarjoaa valmiin tilan ja asiakaskunnan Pysäkin tapahtumille.

Hyväksi tavaksi on osoittautunut tutustua baariin ja kävijöihin pikkuhiljaa. Ensin kyläilta, jossa jutustelun lomassa terveysmittauksia ja oman kunnon kartoittamista. Mittauksen kautta päästään henkilökohtaiseen vuorovaikutukseen ja todelliseen kohtaamiseen. Sen jälkeen sovittiin kyläturvallisuuskurssista, jonka keskeisiä sisältöjä ovat ensiaputaidot ja alkusammutusvalmius.

Nämä taidot ovat arvossaan, kun viranomaisapu on kaukana. Kyläläiset suunnittelivat sisällön itse.

Poikkeusoloihin, myrskytuhoihin ja sähkökatkoksiin varautuminen on myös tärkeä teema. Osallistujat kertovat samalla kylän ja baarin historiasta, koskettavia tarinoita maaltamuutosta. Ja ääneen lausuttua ihmetystä, että ”joku on meistä kiinnostunut ja tulee tänne.”

Sakari Möttönen (2013) jakaa kunnallisen sosiaalipolitiikkaan ”pieneen” ja ”suureen” sosiaalipolitiikkaan.

Suuri sosiaalipolitiikka liittyy rakenteisiin ja palvelujärjestelmiin, on keskitettyä ja hierarkkista. Sitä voisi kuvata perinteiseksi julkisvaltaiseksi hyvinvointivaltiopolitiikaksi.

Pieni sosiaalipolitiikka sen sijaan perustuu Möttösen mukaan paikallisista oloista nousevaan keskinäiseen auttamiseen, huolehtimiseen ja osallistumiseen. Se on yhteisöllistä ja ihmisläheistä ja muistuttaa sosiaalipoliittisen toiminnan alkujuuria.

Millä eri tavoin voisimme maaseudun harvaan asutuilla alueilla tukea Möttösen kuvaamaa ”pientä sosiaalipolitiikkaa”?

Kyläbaari ja kylätalo voivat olla luomassa maaseudun sosiaalipolitiikkaa ja yhteisöllisyyttä. Ne voivat olla kyläläisten, viranomaisten ja muiden toimijoiden kohtaamispaikkoja, palvelujen solmuja, apu- ja turvakeskuksia.

Maaseudun sosiaalipolitiikan elementtejä ovat kyläläisten omakohtainen osallisuus, paikallisuus, vahva juurtuminen paikkaan sekä kasvotusten kohtaaminen.

Kiertävän pysäkin viesti on: kun kaksi ihmistä kohtaa, syntyy kohtaamisvaikutus.

EEVA KRÖGER

ARJA JÄMSÉN

Kröger on Kiertävä pysäkki -hankkeen projektipäällikkö ja Jämsén hankkeen ohjausryhmän jäsen.

Syrjässä

syrjäy-

tynyt

voi syrjäytyä

entisestään.

Avaa artikkelin PDF