Kuljetusralli kiihtyy lasten kasvaessa
Hanna Uotila ei selviäisi ilman autoa. Työmatka Turkuun kestää jopa kolme varttia. Onneksi suurimman osan muista asioista pystyy hoitamaan työmatkojen yhteydessä. Pasi Leino Kuva: Viestilehtien arkistoMASKU (MT)
Kello on varttia vaille seitsemän aamulla. Ilmassa on syksyistä sumua. Lemun kirkon kupeessa sijaitsevalla uudella asuinalueella on vielä hiljaista, mutta omakotitalojen ikkunoista loistaa jo valoja.
Uotilan perheen kodissa aamutoimet ovat jo vauhdissa.
Äiti Hanna Uotila, 39, lähtee pian ajamaan autolla työpaikalleen Turkuun. Isä Henry Uotila, 40, jää lähettämään lapset Iidan, 13, ja Aapon, 10, koulumatkalle ja lähtee itse töihin parin tunnin päästä.
”Nykyään saa jo etsiä sellaista hetkeä, että kaikki olisivat kotona rauhassa yhtä aikaa. Varmin aika löytää meidät yhtä aikaa kotoa on nukkumaanmenoaika”, pohtii perheen äiti.
Oman rytmityksensä perheen elämään tuo isän vuorotyö Turun sataman kupeessa.
”Toisaalta siitä on se hyöty, että pystyn hoitamaan usein päivällä kodin arkirutiineja. Esimerkiksi pyykkäämään ja laittamaan valmiiksi ruokaa”, kertoo isä.
Uotilan perhe on muuttanut Lemuun rakennuttamaansa omakotitaloon vuonna 2008.
Perhe asui aiemmin Mietoisissa, mutta löysikin mieluisamman sijainnin Lemun kirkon kupeelle syntyneeltä uudelta alueelta.
”Halusimme lähemmäs Turkua, koska ajamme molemmat päivittäin työmatkaa Turkuun. Piti päästä sopivan lähelle, mutta silti säilyttää maaseutumainen sijainti”, Henry tiivistää.
Mietoisissa lapsuutensa viettänyt Hanna ja Nousiaisista kotoisin oleva Henry ovat halunneet kaiken aikaa kasvattaa perheensä maaseudun rauhassa.
”Olisi ehkä helpompaa asua Turussa, mutta emme näe sitä vaihtoehtona. Olemme varttuneet molemmat maaseudulla, joten meille on itsestäänselvyys asua näin”, lisää Hanna.
Asuminen maaseudun rauhassa tarkoittaa kuitenkin sitä, että perheessä on pakko olla kaksi autoa.
Henryn työmatkaan kuluu vajaa puoli tuntia, kun taas Hanna joutuu ajamaan ruuhkatilanteesta riippuen jopa kolme varttia Turun toiselle laidalle.
”Jos kotoa lähtee ajamaan kello 7.00, voi ehtiä töihin puolessa tunnissa. Jos lähtee 7.10, joutuu nykimään Turussa ruuhkassa ja perillä on kahdeksalta. Pääkaupunkiseudun ruuhkat ovat toki jotain ihan muuta kuin täällä, mutta on se ruuhka täälläkin rasittavaa”, Hanna toteaa.
Kaikki palvelutkaan eivät ole ihan lähettyvillä, vaikka kauppa Lemussa onkin. Asioita hoidetaan yleensä työmatkojen yhteydessä.
”Se on toinen varjopuoli, jonka joutuu hyväksymään, jos aikoo asua maaseutumaisessa miljöössä. Aina lähdetään liikkeelle autolla”, Henry pohtii.
Ruuhkavuodet ovat saaneet Uotilan perheessä uuden suunnan lasten harrastusten myötä.
”Sitä luuli, että vauva-aika on rankkaa. Ja olihan se. Ja taapero-aika oli rankkaa. Mutta on tämäkin rankkaa – taas uudella tavalla”, huokaisee Hanna.
Jalkapalloharrastus alkoi perheessä vuonna 2008, kun Aapo sai eskarissa kutsun Lemun Visan 01-poikien treeneihin. Koska tytöt saavat pelata samassa sarjassa kaksi vuotta vanhempina, Iidakin pääsi samaan joukkueeseen.
”Kerran viikossa harjoitukset ja pelejä silloin tällöin. Se oli vielä kevyttä”, muistelee Henry.
Viime keväänä Iida siirtyi pelaamaan Maskun Palloseuraan Mapsiin, ja Aapo seurasi kesällä.
”Nyt Iidalla on jalkapalloa neljänä iltana viikossa ja Aapolla kahtena iltana sekä viikonloppuna pelejä. Harjoitukset ovat nyt kymmenen kilometrin päässä Maskussa, kun ne aiemmin olivat muutaman kilometrin päässä täällä Lemussa”, Hanna laskee.
”Nyt kysytään jo vanhemmilta sitoutumista lasten harrastukseen. On kaikenlaista varainkeruuta ja talkoita...”
Elokuun alun jälkeen on perheellä tähän mennessä ollut kuusi päivää ilman jalkapalloa.
Harrastustoiminta ei ole pelkkää jalkapalloa. Lapset käyvät kerran viikossa myös partiossa.
Vanhemmat harrastavat liikuntaa. Äiti pelaa muun muassa Lemuun perustetussa äitien jalkapallojoukkueessa.
”Työnjakoa on ollut pakko miettiä perheen sisällä, jotta hommat sujuvat. Yleensä minä vastaan arkisin perheen ruokahuollosta, siivouksesta ja pyykinpesusta. Sitä pyykkiä muuten riittää”, naurahtaa Henry.
Hanna kiittelee Henryä etenkin ruuanlaitosta.
”Itse en ehtisi laittaa lapsille ruokaa. Kun tulen töistä, lähdemme yleensä vartin sisällä ajamaan jompaakumpaa tai molempia harrastuksiin.”
Perheen elämä on sen verran tiukkaan aikataulutettua ja kiireistä, että kesäloman lähestyessä tunnelma alkoi jo kiristyä.
”Päätimme, että lomalla meillä ei ole mitään aikatauluja eikä sovittuja pakollisia menoja. Oli pakko pysähtyä. Se oli tarpeen.”
Koska Uotilat haluavat lastensa urheiluharrastusten jatkuvan, tarkoittaa se lähivuosille jatkuvaa autorallia.
”On hyvä tiedostaa, miksi tätä tehdään. Koska haluamme osallistua lasten harrastuksiin, ovat ne poikineet meille oman elämäntavan. Tällä hetkellä ei muuta kaipaakaan. Nyt tuntuu kiireiseltä, mutta joskus se kuulemma hellittää.”
Taloudellisesti arki on helpompaa, kun molemmat vanhemmat ovat työelämässä. Perheen vanhemmat vakuuttavat olevansa rahan suhteen varman päälle pelaajia. Pientä vararahastoa kasvatellaan kaikessa rauhassa, jotta yllättävät menot eivät horjuta taloutta.
”Kun perheessä on kaksi palkansaajaa, talouden tulot ovat vakaalla pohjalla. Varmaan yrittäjäperheissä taloudellinen paine on todellinen. Meillä ruuhkavuosien paineet keskittyvät sinne kiireeseen ja ajanhallintaan”, pohtii Hanna.
”Parisuhdeaikaa pitäisi varmaan järjestää enemmän. Nyt on jo onneksi helpompaa järjestää lapsille seuraa, jos haluamme itse esimerkiksi kahdestaan ulos syömään”, Henry toteaa.
Hanna ja Henry pitävät kullan arvoisina niitä hetkiä, kun lapset ovat menneet yöpuulle ja kahdestaan voi hetken röhnöttää sohvalla television äärellä.
STINA HAASO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
