Markkinoita olisi 4-metriselle sialle
HELLAN KULMALLA
Kesälomalla oli taas hyvä tilaisuus operoida ruokamarkkinoilla. Tylsät lounasravintolat vaihtuivat kotitarvekokkaukseen.
Kesällä se on helppoa. Ruuanlaittoon riittää periaatteessa sipulinippu, uudet perunat ja voi. Siihen sopii sitten seuraksi hauduttaa ja käristää kaloja tai muita eläimiä makunsa mukaan.
Kesällä pöytään on tarjolla myös mahtava valikoima kotimaisia kasviksia. Ne ovat niin edullisia, että itse kannattaa viljellä korkeintaan harrastusmielessä.
Ruuan raaka-aineet ovat muutenkin halpoja. Työpäivän noin kymmenen euron lounaan hinnalla muutaman hengen talous laittaa hyvät ruuat koko porukalle.
Moni tosin nostaa näiden kympin ostosten lisäksi kaupan liukuhihnalle salkun olutta ja muutaman askin tupakkaa. Näin ruokakassin hinta nouseekin jo 50 euroon – kyllä on ruoka kallista Suomessa!
Markkinat määräävät eläimen arvo-osat. Sisäfile – vaikka sekä maku että koostumus ovat melko yksitoikkoisia – on suosiossa.
Maukkain liha on tunnetusti luun vieressä. Siksi muistui nopeasti mieleen pekoniaineista puhdistettu siankylki. Kauppiaat nimittävät sitä ribsiksi ja sian panosvyöksikin.
En tiedä, paljonko tuottajalle maksetaan sian kylkiluista, mutta kaupassa hinta on suurin piirtein sama kuin sisäfileellä. Hinta on ilmeisen edullinen, koska ribsit loppuvat usein kesken kauppapäivän.
Kesän aikana näytti muun muassa MTK kantaneen huolta geenimuuntelun tulevista pelisäännöistä. Ne eivät saisi olla tiukemmat kuin kilpailijamailla.
Olen samaa mieltä. Markkinakysynnän perusteella pitäisi pikaisesti kehittää 3–4 metriä pitkä lihasika.
Siinä olisi reilusti filettä ja kylkeä ja suhteessa vähemmän kinkkua, jota tanskalaiset joka tapauksessa tuputtavat joulun alla parin euron kilohintaan. Grillikansa kiittäisi, ja tuottajahintaa olisi vara korottaa reilusti.
Korviakin sialla voisi olla muutama enemmän. Koiranomistajat maksavat niistä palvattuna mieluusti euron kappaleelta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
