Pakko ei palvele asiakkaan etua rakentamisessa
Puuinfon toimitusjohtaja Mikko Viljakainen esitti Maaseudun Tulevaisuudessa (28.12.), että Suomen yleinen ilmapiiri suosii betonia ja ettei kilpailun puute ole kenenkään etu. Samalla hän kuitenkin vaatii, että kaavoittajan pitää edellyttää puuta ainoaksi käytettäväksi materiaaliksi, eli rajata kilpailua.
Onko tämä logiikka, jolla puuteollisuus aikoo peittää vuosikymmenien nukkumisensa?
Rakentaminen on Suomessa niin kuin muuallakin maailmassa palveluala. Rakennusliikkeet tekevät tilaajien ja käyttäjien tarpeisiin rakennuksia heidän toivomuksiensa ja vaatimuksiensa mukaisesti.
Viranomaisen tehtävänä on varmistaa lainsäädännöllä ja ohjauksella rakentamisen turvallisuus ja terveellisyys sekä pitää huolta viihtyisästä asuinympäristöstä. Nykyinen maankäyttö- ja rakennuslaki lähtee siitä, että asemakaavaa laatiessaan kaavoittaja ottaa kantaa rakennettavaan ympäristöön, väreihin, mittasuhteisiin – sanalla sanoen tulevan ympäristön ilmeeseen.
Samalla otetaan kantaa siihen, kuinka paljon tietylle alueelle halutaan esimerkiksi asuntoja tai palveluita rakentaa. Asemakaavalla ei ole tarkoitus säädellä sitä, mistä materiaalista talot pitää tehdä.
Kumpi on oikeampi sanomaan, mistä materiaalista talo pitää rakentaa: tuleva asukas tai käyttäjä vai viranomainen? Ratkaisuvallan siirtäminen omistajilta ja käyttäjiltä jonnekin muualle on todellista pakkovaltaa, jota ei missään olosuhteissa tule hyväksyä. Tällä pakolla rajoitettaisiin samalla tilaajan mahdollisuutta vaikuttaa siihen, että valittava ratkaisu on paras mahdollinen tarpeeseen nähden ja kavennettaisiin kilpailua tilaajan vahingoksi.
Puuta on puolustettu pitkään ympäristöargumentein. Kun tarkastellaan rakennuksen ympäristövaikutuksia, pitää tarkastella koko rakennusta ja sen koko elinkaarta, ei pelkästään rakentamisvaihetta. Ympäristöä haittaa vähiten sellainen rakennus, jonka elinikä on pitkä, joka tarvitsee vähän huoltoa ja korjauksia elinkaarensa aikana ja jonka käytön aikainen energian kulutus on pieni.
Valittiinpa rakennusaineeksi mikä tahansa, hyvin tehdyn rakennuksen elinkaaren aikaiset ympäristökuormitukset ovat lähes yhtä suuret. Keskeinen ero muodostuu rakennuksien energian kulutuksesta ja energian tuottamisen välisistä ympäristövaikutuksen eroista sekä mahdollisista eroista elinkaaren pituudessa. Kaikki materiaalit ovat oikeutettuja oikeassa paikassa ja oikein käytettynä.
Rakentamiseen käytetään runsaasti luonnonvaroja, jotka palaavat rakennuskäytön jälkeen takaisin luonnon kiertokulkuun. Mineraalituotteet vaihtavat vain paikkaa, metallit kerätään talteen ja jalostetaan uusiksi tuotteiksi, puupohjaiset tuotteet hyödynnetään energiaksi.
Suomessa ei tule olemaan pulaa sen paremmin betonin valmistuksen kiviaineksesta kuin sementin valmistukseen tarvittavasta kalkkikivestä nyt näkyvissä olevana aikana. Kiviaineksien otto rakentamisen tarpeisiin pitää vain hoitaa yhteiskunnan kannalta kestävällä ja tarkoituksenmukaisella tavalla. Olli Hämäläinen
toimitusjohtaja
Betoniteollisuus ry
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
