Kohta kohti nilaa
Pystynävertäjän tai kirjanpainajan talvi on pitkä, pimeä ja kylmä.
Sen täytyy sinnitellä karikkeessa monta kuukautta ilman ravintoa odottamassa uutta kevättä ja auringon paistetta. Elimistöön kehittyy glyseroleja ja muita pakkasnesteitä, jotka estävät jääkiteiden muodostumisen.
Mutta lunta on onneksi paljon. Paksun hangen sisällä ei ole niin ankeaa kuin luulisi, sillä lämpötila pysyttelee nollan vaiheilla. Sieltä on hyvä lähteä uuteen iskuun heti kevään koittaessa.
Ensi keväänä riittää syötävää. Pystymetsistä etenkin Satakunnassa löytää helposti pieniä myrskyn aiheuttamia tuhokeskittymiä sieltä täältä. Puita ja puuryhmiä on nurin paljon. On mäntyjä pystynävertäjälle ja kuusia kirjanpainajalle. On nilaa, missä lisääntyä.
Laki metsän hyönteis- ja sienituhojen torjunnasta on nyt ollut voimassa 20 vuotta.
Puiden varastointi teiden varsiin kesäaikaan on kiellettyä, ja kaatuneet puut on kuljetettava pois. Lisäksi kaatuneita puita saa olla vain 20 puun ryhminä tai 10 prosenttia runkoluvusta.
Alkuaikojen vaikeuksien jälkeen lakia on noudatettu hyvinkin tunnollisesti, minkä seurauksena lainvastaisia pinoja on vaikea löytää metsästä. Samalla tuholaiskannat ovat pysyneet kurissa.
Nyt ministeriössä viritellään uutta lakia hyönteisten päänmenoksi. Hanke on vielä kesken, ja mielipiteitä on monenlaisia.
Lain tavoite on hiukan ristiriitainen: Kaatuneita puita ei saisi metsässä juuri olla, mutta toisaalta lahoavaa puuta tarvittaisiin uhanalaisten lajien suojeluun.
Nykyinen laki sallii jätettäväksi metsään 10 kuutiometriä kuollutta puuta.
Tämän määrän olennainen ylittäminen etenkin samoilla alueilla useina peräkkäisinä vuosina voi johtaa hallitsemattomiin hyönteistuhoihin.
Tästä on runsaasti silmämääräisesti tehtyjä havaintoja mutta vain niukalti tutkittua tietoa. Saattaa siis olla, että vahingoittuneiden puiden sallittua määrää lasketaan.
Tihkuneiden tietojen mukaan myös puiden kuljetuksen aikarajoja ollaan aikaistamassa.
Tämä voikin olla viisasta, sillä keväiden aikaistuminen ja lämpösumman kasvaminen nopeuttavat vaihtolämpöisten tuholaisten kehittymistä.
Lisäksi toisen, myöhemmin kesällä syntyvän tuholaissukupolven mahdollisuus kasvaa.
Myös lain valvontaa ehkä kevennetään. Valvonta on joka tapauksessa hankalaa, ja monenlaisia helpotuksia ja suoranaisia porsaanreikiä nykyisessäkin laissa on paljon.
Monia lain edellyttämiä toimenpiteitä ei ole tarvinnut tähänkään asti tehdä, mikäli aiheutuneet kustannukset ovat olleet ”kohtuuttomia”.
Hangen alla voi viettää vielä runsaan kuukauden.
Sitten herkulliset männyn kuoren tuoksut vetävät pystynävertäjän vastustamattomasti puoleensa. Feromoneja ei tarvita, sillä muut kaarnakuoriaiset eivät parveile noin varhain, eikä kilpailua siksi ole.
KARI HELIÖVAARA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
