Tutkimus susien salametsästyksestä: Pahimmillaan kaadettu 40 prosenttia kannasta, kohdistui voimakkaammin pantasusiin

Susia on pannoitettu vuodesta 1998 alkaen. Tutkimuksessa tarkasteltiin 130 pantasuden kohtaloa 16 vuoden ajalta. Kuvan sudet asuvat Ähtärin eläinpuistossa. Kuva: Markku Vuorikari

Kuva: Jukka Pasonen

Salametsästys on piilorikollisuutta ja maailmanlaajuinen ilmiö. Laittomasti tapetaan sekä sellaisia eläinlajeja, joiden metsästys on sallittu että lajeja, joiden metsästys on kokonaan kielletty. Suomessa sudella on kahtalainen rooli. Susia saa metsästää poikkeusluvilla, mutta niitä tapetaan myös luvatta.

Oulun yliopiston tohtorikoulutettava Johanna Suutarinen tekee väitöstutkimusta, jossa hän tarkastelee suden salametsästyksen ekologisia vaikutuksia. Vaikka tutkimus on biologinen, sillä on myös yhteiskunnallinen ulottuvuus.

2000-luvulla susien salametsästys on ollut Suomessa tutkimuksen mukaan pääsääntöisesti vuosittain verrattain vähäistä, alle 10 prosenttia vuotuisesta populaatiosta. Toisaalta joinain vuosina se on ollut voimakasta, pahimpana vuonna jopa noin 40 prosenttia vuotuisesta populaatiosta.

Vaikka laiton pyynti on ollut pääsääntöisesti vähäistä, on jokainen tappo liikaa. Salametsästys on omiaan aiheuttamaan epävarmuutta ja sattumanvaraisuutta sekä biologisesti että kestävän kannanhoidon näkökulmasta, huomauttaa Suutarinen.

"Sidosryhmien vastakkainasettelu voi vain pahentaa susikonfliktia. Ratkaisu susiasiassa löytynee ensisijaisesti paikallisesti. Eri tahojen on toimittava ennalta, tarjottava mahdollisuuksia purkaa turhautumista ja huomioida paikallisten näkemys."

Tutkimuksen perusteella tiedetään jo nyt, että salametsästys on kohdistunut vuosien saatossa voimakkaammin pantasusiin kuin pannattomiin susiin, ja se kohdistuu myös erityisesti reviirillä eläviin aikuisiin susiin.

”Susikanta ei kestäisi niin kovaa verotusta kuin mitä pantasusiin on kohdistunut, mikäli huomioidaan sekä luvaton että luvallinen pyynti ja pyynnin kohdistuminen erityisesti aikuisiin yksilöihin.”

Luonnonvarakeskuksen maaliskuussa 2017 julkaiseman arvion mukaan Suomessa on tällä hetkellä 150–180 sutta.

Suutarinen on käyttänyt tutkimuksensa aineistona Luonnonvarakeskuksen pantasusi­aineistoja. Susia on pannoitettu vuodesta 1998 alkaen. Tutkimusta varten aineisto rajattiin vuosiin 1998–2014. Mukana on 130 pantasuden tiedot.

Tavoitteena oli selvittää suden kuolinsyy ja arvioida kuolin­aika kaikkien susien osalta. Yhteensä 91 suden kuolemasta oli tieto ja 39 sutta jäi kohtaloltaan tuntemattomaksi. 91 kuolleesta sudesta 52 osalta tiedettiin, että ne oli laittomasti tapettu, kertoo Suutarinen.

Susien kohtaloista on vuosien varrella kertynyt paljon tietoa, mikä ei ole kovaa tilastotietoa, mutta kuitenkin yksilöitävissä tiettyyn pantasuteen. Sekä panta että suden ruho saatetaan hävittää tai sudet katoavat jälkiä jättämättä, mutta tietoja yhdistelemällä ajan kuluessa susien kohtaloista saadaan tarkempaa tietoa, selittää Suutarinen.

”Koska salametsästys on piilorikollisuutta, tiedot kaikista tapauksista eivät myöskään päädy tilastoihin.”

Oltiin sudesta mitä mieltä tahansa, oman käden oikeuteen ja laittomuuksiin turvautuminen ei voi pitkällä tähtäimellä olla minkään ryhmän tai näkökulman etu, huomauttaa Suutarinen.

Hän korostaa tutkivansa salametsästyksen ekologisia vaikutuksia.

”Suden salametsästyksessä on kyse kuitenkin rauhoitetun riistaeläimen laittomasta tappamisesta, ei siitä saako sutta pyytää luvallisesti tai mitä mieltä kukin sidosryhmä on.”