77-vuotias konkarieläinlääkäriripusti työtakin naulaan
Esa Kääntee muutti nuorena eläinlääkärinä Närpiöön, koska sieltä oli kohtuullinen matka kotiin Kokemäelle. Pian mies ja muuttokuorma ottavat suunnan kohti synnyinseutua. Johannes Tervo Kuva: Viestilehtien arkistoNÄRPIÖ (MT)
Tuli vastaan mitä tahansa, siitä on selviydyttävä. Tällä ohjenuoralla eläinlääkäri Esa Kääntee, 77, on hoitanut Närpiön kunnaneläinlääkärin virkaa puoli vuosisataa. Hoidettua on tullut lehmät, siat, turkiseläimet, monenlaiset tarkastukset ja ikäviäkin vyyhtejä, kuten laittomia lemmikkikasvattamoja.
Kääntee on yhä innoissaan työstään, vaikka virallinen eläkeikä tuli täyteen 15 vuotta sitten. Tähän vuoteen asti hän on vuosi kerrallaan hakenut jatkoa virkaansa.
Lokakuun puolivälissä alkoi uudenlainen elämä eläkeläisenä. Työn jättäminen on ollut vaikeaa, mies myöntää.
”Olen mielestäni kaiken nähnyt ja kokenut, ja pääni pelaa vielä. Nyt täytyy vain keksiä joku uusi homma.”
Kääntee kertoo pilke silmäkulmassa harkinneensa työnhakua toiselta paikkakunnalta.
”Jos saisi kunnalta sellaisen paperin, että on irtisanottu, niin voisi hakea eläinlääkärin hommia jostain toisesta kunnasta.”
Kysymys jaksamisesta ja työmotivaation säilymisestä kummastuttaa Käänteetä.
”Onko ihminen oikeassa ammatissa, jos työstä pitää päästä eroon? Toki itsestänsä pitää pitää huolta, jotta toimintakyky säilyy.”
Käänteen työuran aikana kotieläintalous on muuttunut valtavasti. Asemapaikalla Pirttikylässä sadoista kotieläintiloista on jäljellä yksi maitotila ja yksi sikatila.
”Ennen hoidettiin eläimiä. Nyt hoidetaan papereita. Kunnaneläinlääkärin paikka on nykyään kusitolppana oleminen viranomaisten ja tuottajien välissä. Jonkun pitää käyttää tervettä järkeä. Ja kun sitä käyttää, saa viranomaiset niskaansa.”
Tuottajien ammattitaitoa Kääntee arvostaa.
”Esimerkiksi sikaloissa eläinlääkäri voi ehkä antaa jonkun neuvon, mutta siinä pitää olla tarkkana, ettei huononna tilannetta. Tuotos voi kärsiä, jos neuvo on väärä.”
Tarkastuseläinlääkäriksi hän
ei päästäisi aloittelevaa eläinlääkäriä.
”Eläinlääkärin työtä pitäisi tehdä parikymmentä vuotta kentällä ennen kuin pääsee tarkastamaan. Aina, kun tarkastuseläinlääkäri vaihtuu, tulee paljon huomautettavaa. Ne tulevat tuottajille kalliiksi. Vähitellen tarkastajat rauhoittuvat, kun kokemusta tulee.”
Pitkän uransa aikana Kääntee on pannut merkille, että sekä ihmisten että eläinten hoidossa asiat unohtuvat lääkäreiltä vuosien vieriessä. Sama pyörä pitää keksiä uudelleen.
”Esimerkiksi tämä luomutilojen seleenin puutoksen ongelma ihmetyttää. Seleenitutkimus alkoi jo vuonna 1957.”
Tuotantoeläinten hyvinvoinnista puhutaan nykyisin paljon. Kääntee ei osaa sanoa, voivatko eläimet nykyisin paremmin kuin entisaikojen vaatimattomissa eläinsuojissa.
”Kun talossa oli 3–4 lehmää, niitä pidettiin todella hyvin, vaikka olot olivat toisenlaiset. Kun lehmiä on 80–100, hoito on aivan erilaista. Eläimet eivät ole enää yksilöitä.”
Lemmikkien yksilöllisessä hoidossa on menty Käänteen mielestä toiseen ääripäähän, mikä aiheuttaa vaarallisia ja harmillisia vitsauksia.
Etelä-Euroopasta ja kaukomailta tuotujen kulkukoirien mukana on levinnyt muun muassa afrikkalaisia koirapunkkeja, joiden häätäminen keskuslämmitetyistä asunnosta on työlästä.
Pitkän työuran varrelta Käänteen mieleen ovat syvimmin painuneet öiset hälytykset pihvilehmien metsälaitumille.
”Paukkupakkasessa, kovassa tuulessa, vettä ei ole. Lumessa pyöritellään kohtua. Siinä on hommaa saada kohtu sisään.”
Hoitokiireet ovat konkarille nyt taaksejäänyttä elämää. Parhaillaan hän valmistautuu muuttamaan takaisin synnyinsijoilleen Kokemäelle. Siellä, kotitilalla, hän näki kolmivuotiaana pojankoltiaisena ensimmäisen kerran eläinlääkärin, ja taival kohti unelmatyötä alkoi. Vuosi oli 1940.
”Se oli pikkupojalle aika mukavaa aikaa. Jaksoin juuri ja juuri kantaa kananmunakorin kauppiaalle. Tämä antoi palkaksi herkkua: sakariiniin kastettuja porkkananpalasia.”
HANNA LENSU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
