Eläkkeelle jäävä uutisankkuri Matti Rönkä aikoo hoitaa aktiivisesti metsäpalstojaan – ”Itä-Suomen kehitys on huolestuttavaa”
Metsänhoidon ja kirjojen kirjoittamisen ohella Matti Rönkä on tullut tunnetuksi myös kiinnostuksestaan hevosurheiluun.
Matti Rönkä omistaa metsää Etelä- ja Pohjois-Savossa. Kuva on vuodelta 2016. Kuva: Kari SalonenYlen pitkäaikainen uutisankkuri ja toimittaja Matti Rönkä jää eläkkeelle.
Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa vuonna 2020 Rönkä kertoi, että metsäpalstojen hoitaminen on hänelle suuri nautinto.
”Minulla on Etelä- ja Pohjois-Savossa pieniä metsäpalstoja, joita alan aktiivisesti hoitaa ensi töikseni eläkkeellä. Odotan ensin, että lumet sulavat ja lähden sitten kaatamaan puita polttopuiksi”, Rönkä kommentoi MT:lle nyt eläköitymisensä kynnyksellä.
Ylen mukaan Rönkä nähdään viimeisen kerran ankkurivuorossa huomenna keskiviikkona puoli yhdeksän uutisissa.
”Tässä on nyt päällä kaikenlaista säätöä. On käytännön asioiden hoitamista toimituksen suuntaan, ja aika monta puhelua jonossa”, Rönkä kertoo.
Yleisradiossa Rönkä ehti työskennellä yli 30 vuoden ajan, ensin uutispäällikkönä ja sitten uutisankkurina.
”Kyllä sitä työyhteisöä varmasti tulee ikävä. Toimituksessa on eri-ikäisiä ja -taustaisia ihmisiä. Siellä vapaasti keskustellaan, mietitään ja käännetään asioita. Toimituksen puhekulttuuria tulen kyllä kaipaamaan”, Rönkä sanoo.
Pitkästä journalistisesta urastaan Rönkä kertoo muistavansa ainakin suuronnettomuudet.
”Suuret onnettomuudet ovat sellaisia, että ne pysäyttävät ja samalla sitä ymmärtää, että nyt on keskellä jotain suurta. Mutta nekin menevät ohi. Joskus vasta paljon myöhemmin hahmottaa sellaisia pitkiä tapahtumaketjuja, jotka ovat muuttaneet historian suuntaan.”
Suurin osa journalistisesta työstä koostuu pohjimmiltaan arkisista asioista.
”Vuosikymmenten varrelta löytyy paljon pieniä, arkisia onnistumisen elämyksiä.”
”Suuret onnettomuudet ovat sellaisia, että ne pysäyttävät ja samalla sitä ymmärtää, että nyt on keskellä jotain suurta.”
Kotimaisen mediakentän ja journalismin tilanteeseen 2020-luvulla Rönkä suhtautuu kaksijakoisesti.
”Monella tavalla tietenkin tehdään hienoa, tasalaatuista ja hyvää työtä. Enemmän tässä kohtaa herättelisin yleisöä. On paljon sellaisia ihmisiä, jotka eivät jaksa olla kiinnostuneita maailman tapahtumista, ja jopa kieltäytyvät kokonaan kuuntelemasta huonoja asioita. Ihmisten on niin helppoa vain viihdyttää itseään, ja se on aika vaarallinen kehitys”, hän pohtii.
Pitkän linjan journalistia harmittaa myös tahallinen väärinymmärtäminen ja kärjistynyt keskustelukulttuuri.
”Jos sanoo sanan Gaza tai Trump, niin tulee ensin yksi asiallinen, argumentoitu vastalause. Sitten liikkeelle lähtevät 200 sellaista ihmistä, jotka eivät itse asiasta mitään ymmärrä, mutta pääsevät laukomaan, että taas Yleisradio valehtelee. Trollaaminen, tahallinen väärinymmärtäminen, leimaaminen ja propaganda ovat raskasta ja vastenmielistä.”
Rönkä aloitti toimittajan työt 1980-luvun alkupuolellta.
”Kyllä 1980- ja 1990-luku, aina 2000-luvun alkuun saakka, olivat median kulta-aikaa Suomessa. Media-ala kasvoi ja tuli lisää työpaikkoja. Siihen verrattuna nykytilanne on kovin erilainen.”
Röngän mukaan onnellisinta olisi tehdä työtä toimintaympäristössä, jossa kilpailijoillakin menee hyvin.
”Ideaalitilanteessa olisi runsaasti kilpailevia medioita, niin alueellisesti kuin valtakunnallisestikin. Mutta siihen ei ole enää paluuta. Tämä on monilta osin selviytymistaistelua.”
”Suomi on tavattoman iso maa, ja kyllähän me ollaan lirissä tämän totuuden kanssa, että se toiminnallisuus vähenee niin monilla seuduilla.”
Pohjois-Karjalasta Outokummusta kotoisin oleva Rönkä kertoo seuraavansa maaseudun kehitystä huolestuneena.
”Yhteiskunta pyörii parhaiten, kun on kaikenlaista toimintaa. On se sitten jonkin pilputtimen valmistamista tai sitä, että myydään toiselle palveluita, niin toiminnallisuus pitää yhteiskunnan käynnissä ja vireänä”, mies toteaa.
”Suomi on tavattoman iso maa, ja kyllähän me ollaan lirissä tämän totuuden kanssa, että se toiminnallisuus vähenee niin monilla seuduilla. Kun toiminta ja aktiviteetti vähenevät, niin pyörät pyörivät hitaammin. Kotiseutuni Itä-Suomen kehitys on erityisen huolestuttavaa.”
Metsäpalstojen hoitamisen ja kirjojen kirjoittamisen ohella Rönkä on tullut tunnetuksi myös kiinnostuksestaan hevosurheiluun.
”En ole koskaan omistanut hevosta, mutta seurasin tiiviisti Viktor Kärppä -nimisen erittäin lahjakkaan suomenhevosen toimintaa. Suureksi surukseni se jouduttiin lopettamaan, kun sille tuli jalkavamma.”
Eläkkeelle jäävä toimittaja ei edelleenkään suunnittele oman hevosen hankkimissa.
”En tule jatkossakaan omistamaan hevosta, mutta raviurheilua seuraan varmasti. Kuninkuusraveissa on tullut käytyä monesti.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
