Hyviä uutisia metsänomistajille: Myyräkannat paikoin romahtaneet ja taimituhojen riski pieni

Tämän kevään seurannoissa alustavia merkkejä myyräkantojen toipumisesta havaittiin Etelä-Pohjanmaalla, Oulun ympäristössä sekä Kainuussa. Kuva: Lisse Tarnanen

Luonnonvarakeskuksen (Luke) seurantojen mukaan myyräkannat olivat tänä keväänä alhaalla miltei kaikkialla Suomessa. Luke arvioi myös, että talven jäljiltä taimituhojen todennäköisyys on pieni.

Viime syksynä myyriä esiintyi Keski-Suomen pohjois- ja länsiosissa ja osin Pirkanmaalla kohtalaisen runsaasti. Näiden alueiden myyräkannat ovat kuitenkin romahtaneet talven aikana. Vaikka myyrätuhoista ei ole kantautunut tietoja, Luke kehottaa silti metsänomistajia tarkastamaan taimikkonsa, koska peltomyyriä oli paikoin runsaasti.

Tämän kevään seurannoissa alustavia merkkejä myyräkantojen toipumisesta havaittiin Etelä-Pohjanmaalla, Oulun ympäristössä sekä Kainuussa. Luke arvioi, että näillä alueilla myyräkannat voivat olla jo kohtalaisen suuret tulevana syksynä. Myyräkannat kasvavat Luken arvion mukaan kesän aikana luultavasti myös muualla maan eteläosassa. Myyräkantojen ei kuitenkaan ennusteta kasvavan merkittävästi.

Maan pohjoisosassa, varsinkin Metsä-Lapissa, myyräkannat olivat kesäkuun alussa hyvin alhaiset. Metsä-Lapissa kannat eivät Luken arvion mukaan ehdi nousemaan merkittävästi syksyyn mennessä. Viime syksynä myyrät runsastuivat Ylä-Lapissa. Tämän kehityksen ennakoidaan jatkuvan, ja myyräkanta kasvaa voimakkaasti kesän aikana. Myyräkannan kasvu ennakoi hyvää petolintujen pesintää muun muassa Käsivarren Lapissa ensi keväänä.

Metsämyyrien vähäisen määrän vuoksi myyräkuumeriski kesän aikana on suurimmassa osassa Suomea alhainen. Myyräkuumetta esiintyy joka vuosi, mutta sairastumisten määrä on suoraan suhteessa metsämyyräkannan kokoon.

Viime vuosikymmenen voimakkaat ja säännölliset kannanvaihtelut Suomen eteläpuoliskossa ovat muuttuneet tällä vuosikymmenellä epämääräisemmiksi ja vaikeammin ennustettavaksi. Myyrien kannanvaihteluiden vaimentuminen Suomen eteläpuoliskolla näkyy Luken mukaan siinä, että yhtä aikaa huippuvaiheessa olevat alueet ovat pienempiä, ja voimakkaiden vaihteluiden laajaa maantieteellistä samanaikaisuutta ei esiinny.