Kiinan kasvava väestö janoaa maitoa
Zhou Jiajia ostaa aiempaa enemmän maitoa nyt kun on raskaana. Lucas Schifres Kuva: Viestilehtien arkistoSHANGHAI
Zhou Jiajia on piipahtanut shanghailaiseen Jiadeli-supermarketiin jugurtti- ja maito-ostoksille. Nainen on viidennellä kuulla raskaana ja kertoo sen vuoksi syövänsä aiempaa enemmän maitotuotteita.
”Ostan tällä hetkellä nelisen litraa maitoa ja reilun litran jugurttia viikossa. Maito on terveellistä”, hän selittää.
Zhou on tyypillinen urbaani maitotuotteiden kuluttaja. Maitoa ja jugurttia tulee syötyä. Juusto joko miellyttää tai ei. Syy maitotuotteiden ostoon on yleensä niiden terveellisyys.
Kiina on varsin uusi maitomaa, sillä maito ei ole kuulunut maan ruokakulttuuriin.
Vielä 1980-luvulla maidon myyntiä säännösteltiin. Yhtä maitokorttia vastaan sai kilon maitojauhetta.
90-luvulla tapahtui maitovallankumous. Maan johto halusi muuttaa kiinalaiset maidonjuojiksi, ja valtio alkoi raivoisasti panostaa maidon tuotantoon. Kouluissa ja työpaikoilla jaettiin ilmaista maitoa tai maitokuponkeja. Urheilusankarit valjastettiin maidon terveellisyyden puolestapuhujiksi.
Kampanjan seurauksena maitotuotteiden kulutus on reilun kymmenen vuoden aikana kasvanut huimaa vauhtia.
Vuonna 2000 kiinalaiset joivat maitoa seitsemän litraa vuodessa henkeä kohti. Seitsemän vuotta sen jälkeen Kiina nousi maailman kolmanneksi suurimmaksi maidon tuottajaksi.
Nyt keskivertokiinalainen juo maitoa jo 33 litraa vuodessa. Seuraavan kymmenen vuoden aikana määrän odotetaan kaksinkertaistuvan.
Vuonna 2020 Kiinan odotetaan ohittavan Yhdysvallat maailman suurimpana maitotuotemarkkinana.
Kiinan maitotuotekauppaa hallitsee kolme suurta meijeriyhtiötä: sisämongolialaiset Yili ja Mengniu sekä shanghailainen Guang Ming. Kaikilla kolmella on jonkinasteista yhteistyötä ulkomaisten yritysten, kuten Danonen, Arlan ja Valion, kanssa.
Kiinalaisten supermarkettien maitotuotteiden kirjo on laaja. Hyllyiltä löytyy kookos- ja aloe-jugurttia, rasvaista ja vähärasvaista maitoa sekä parmesan- ja sulatejuustoa. Suuremmissa kaupoissa voi valita koti- ja ulkomaisten tuotteiden väliltä.
Vaikka kiinalaisista arviolta 90 prosenttia kärsii laktoosi-intoleranssista, laktoosittomat tuotteet eivät myy. Yksi syy on hinta.
”Kiinassa ei ole helppoa myydä jotain, mitä ei pysty näkemään. Ongelmana on myös, että laktoosittomat tuotteet maksavat enemmän, mikä saa kuluttajat epäröimään. Toisin sanoen Kiina on vielä liian nuori markkina laktoosittomille tuotteille”, Valion Shanghain tytäryhtiön johtaja Albin Wang toteaa.
Vähälaktoosisten maitotuotteiden osuus kokonaismarkkinoista on ainoastaan prosentin luokkaa, mutta nyt suosio näyttäisi kasvavan nopeasti. Ensimmäiset vähälaktoosiset tuotteet tulivat Kiinan markkinoille 2006.
Kiinalla on jatkuva pula maitotuotteista ja se heijastuu tuonnissa. Vuonna 2011 Kiina toi 1,1 miljoonaa tonnia maitotuotteita ulkomailta.
Tuontiin vaikuttavat myös viime vuosien melamiiniskandaalit. Radikaaleimmin ilmiö näkyy maitojauhemarkkinoissa.
”Kiina tuo koko ajan enemmän maitojauhetta ulkomailta, erityisesti Uudesta-Seelannista. Maitoskandaalin jälkeen kuluttajien luottamus kiinalaiseen maitoon ja maitojauheeseen romahti”, Wang kertoo.
Kiinassa myydään 500 000 tonnia äidinmaitovastikejauhetta vuodessa, josta puolet on kansainvälisiä merkkejä. Tuonnin osuus on 78 000 tonnia.
”Luulen, että tulevaisuudessa kotimaisten äidinmaitovastikkeiden kysyntä jatkaa laskuaan ja ulkomaisten tuonti puolestaan kasvuaan”, Wang ennustaa.
Myös maitoa tuodaan aiempaa enemmän. Ulkomainen maito on kuitenkin harvojen valinta, sillä sen hinta on kaksin–kolminkertainen kiinalaiseen verrattuna.
Juustoista yli puolet tuodaan ulkomailta. Nekin ovat ylä- ja keskiluokan herkkua.
NINA JAATINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
