Rajavesistön taimenet tutkijoiden syynissä
Rktl:n erikoistutkija Ari Huusko ”joutui” välillä pyydystämään tutkimuskaloja myös vapavälinein. Taustalla kuohuu Kivakkaköngäs, jonka taimenet ilmeisesti mieluummin kiertävät sivu-uomaa pitkin. Sami Karppinen Kuva: Viestilehtien arkistoPAANAJÄRVI, VENÄJÄ (MT)
Oulankajoen vesistön taimenet viettävät suurimman osan elämästään Venäjän suurilla järvillä. Syksyksi ne nousevat Suomen Oulanka-, Kuusinki- ja Kitkajokiin kutemaan.
”Tuhat tai alle vuodessa”, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (Rktl) erikoistutkija Ari Huusko arvioi nousutaimenten määrää. Koska taimenet tulevat kudulle joka toinen vuosi, sukukypsiä kaloja on vesistössä noin pari tuhatta.
Huusko ja pari muuta suomalaista tutkijaa viettävät viikot Venäjän puolella Vartiolammen tutkimusleirissä, sähkön ja kännyköiden ulottumattomissa. Suomalaiset käyvät kotona viikonloppuisin, kun neljä venäläistä tutkijaa asuu teltoissa koko viiden viikon ajan.
Tutkijat ovat virittäneet Venäjän puolelle rysän Olangajoen sivu-uomaan. Siihen uivat nousutaimenet viedään joen yli merkintäpaikalle, jossa ne mitataan ja punnitaan. Kaikki kalat saavat selkäevän juureen numeroidun Carlin-merkin.
Osa kaloista nukutetaan vesipaljussa, johon on lorautettu neilikkaöljyä. Nukutetun kalan vatsaonteloon asennetaan 200 euron hintainen radiolähetin, joka antaa signaalia 900 päivän ajan.
Suomen puolen jokivarsilla on kiinteät radiovastaanotinasemat, joista ohiuintitiedot puretaan kerran viikossa. Venäjän puolella kalojen lähtöä seurataan kannettavalla radiovastaanottimella.
Myös Suomen kutupaikoille ennättäneiden kalojen sijainnit selvitetään kannettavalla vastaanottimella.
Tänä vuonna kalojen merkinnät aloitettiin 10. kesäkuuta ja lopetettiin 15. heinäkuuta. Ensi kesänä merkintäpyynti aloitetaan jo kevätkesällä ja sitä jatketaan kesän loppuun asti.
Valtakunnan rajan ylittävästä tutkimuksesta on haaveiltu pitkään, projektipäällikkö Raisa Nikula kertoo. Ensimmäisen esityksen kalastuskäytännön yhtenäistämisestä Metsähallitus ja Kuusamon alueen kalavesien osakaskunnat tekivät rajavesikomissiolle yli 20 vuotta sitten.
Koska yhteistyö ei käynnistynyt virkamiestyönä, sille haettiin hankerahoitusta. Sitä saatiin kolmannella yrittämällä.
Nykyisen hankkeen 640 000 euron rahoitus tulee pääsin EU:lta sekä Suomen ja Venäjän valtioilta. Kuusamon kylien yhteisten vesialueiden osakaskunnat ja Kuusamon kaupunki rahoittavat myös. Hanketta koordinoi Metsähallitus.
Rktl sekä Venäjän pohjoinen kalantutkimus (SevNIIRH) tuottavat ajantasaiset ja luotettavat tiedot taimenkannan koosta ja vaellustavoista.
Oulun yliopiston Thule-instituutin johdolla selvitetään taimenen taloudellinen ja sosiaalinen merkitys Koillismaalla ja Venäjän Karjalassa. Matkailuyrittäjiä ja kalastajia haastatellaan rajan molemmin puolin.
”Tavoitteena on laatia hoitosuunnitelma ja kalastussääntö yhdessä venäläisten kanssa. Ne voidaan toimeenpanna viranomaisvoimin hankkeen jälkeen”, Nikula sanoo.
Miten paljon taimenia tarttuu kalastajien pyydyksiin Venäjän Pääjärvellä, on toistaiseksi arvailua.
Huuskon mukaan verkkopyynti järvellä on lisääntynyt vähintään kesämökkien lisääntymisen tahtiin. Järven ympärillä on jo sata vapaa-ajanasuntoa.
Pääjärven kalastusoikeuksistakaan ei ole tarkkaa tietoa. Vahvistamattomien tietojen mukaan ne myydään joka toinen vuosi huutokaupalla Pietarissa. Korkein tarjous ei välttämättä voita.
Vesistöalueen Suomen puolen jokiin myydään noin 6 000 lupaa vuodessa. Aiempien tutkimusten mukaan yhden taimenen saantiin kuluu 38 lupavuorokautta, tyhjänpyytäjiä on paljon.
Kalastusluvan mukana tulevan saalispalautelomakkeen täyttäminen ja palauttaminen on Nikulan mukaan erittäin tärkeää, tuli saalista tai ei.
Huusko ja Nikula toivovat, että kalastajat vapauttaisivat saamansa merkityt taimenet. Carlin-merkin numero kannattaa ottaa ylös vaikka valokuvaamalla ja lähettää tieto Rktl:ään.
Nettisivuston www.rktl.fi etusivun vasemmassa reunassa on ohjeet kalamerkin sähköisestä palauttamisesta. Merkin palauttaneiden kesken arvotaan palkintoja.
Jos kalastaja ottaa saaliiksi radiolähettimellä varustetun kalan, lähettimen palauttajalle maksetaan 20 euroa. Pelkästä lähetinkalan havaintoraportista saa saman palkkion. Lähetinkalan vatsasta roikkuu vaaksanmittainen antennilanka.
REIJO VESTERINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
