Luomubisnekseen lähdetään kevyin eväin

Maaseudun Tulevaisuus uutisoi 1.7.2013, että ”Jälleen yksi luomukauppa sulkee”.

Jos luomukauppa suljetaan puolen vuoden jälkeen, sehän ei ole edes tullut asiakkaiden tietoisuuteen. Vasta kolmen vuoden jälkeen voidaan todeta, tuleeko tästä menestyvä kauppa.

Yrittäjä on ilmeisesti uskonut iskevänsä ”kultasuoneen”. Ihmettelen, jos Sitra on ollut mukana ja suunnitelmat ovat näin kevyitä.

Lähiruoka-luomukaupan perustamisen yksi kulmakivi on sijainti suurien asiakasvirtojen varrella, esimerkiksi liikennemyymälän tai hypermarketin pihapiirissä. Valikoiman tulee olla tarpeeksi laaja. Pitää olla laaja sitoutunut tuottajaverkosto, josta tuotteet tulevat ilman välikäsiä. Yrittäjän ja henkilöstön tulee uskoa lähiruokaan ja luomuun.

Pelkkä tuotteiden välitys ei elätä. Yrittäjillä pitää olla jotakin omaa tuotantoa: juustola, leipomo, viinituotantoa, omaa lihakarjaa, puutarha ja niin edelleen.

Uskoisin vielä, että Helsingin keskustassa tilavuokrat ovat liian korkeita tällaiselle myymälätyypille ja tämä taas johtaa liian korkeaan hintatasoon.

Näyttää siltä, että lähiruoka-luomubisnekseen lähdetään liian köykäisin eväin.

Miksei esimerkiksi MMM hyödynnä hyviä kokemuksia, miksi rahaa jaetaan hatarin perustein?

Miksi ministeriö ei oikaise lähiruoka-luomuketjun tulonjakoa, pellolta pöytään, oikeudenmukaiseksi?

Kannattaa myös huomata, että päivittäistavaraketjut ovat merkittävästi lisänneet lähi- ja luomutuotteita valikoimiinsa. Se on luontainen ostopaikka kiireiselle asiakkaalle.

Lähiruoka-luomukaupan on tarjottava jotakin muuta, mitä marketeista ei saa, pitää erilaistua. Pekka Rusila

Heinola

eduskunnan lähiruoka-

työryhmän jäsen

Avaa artikkelin PDF