Kadonnut aika palaa kaikilla aisteilla
Vanha kyläkoulu on Toivosen puiston suosituimpia kohteita. Nykyaika muistuttaa Matti Toivosta itsestään kännykän pirinän muodossa. Ville-Petteri Määttä Kuva: Viestilehtien arkistoKÄLVIÄ (MT)
Vanhempi mies nojaa ruuheen ja tarkastelee hylkeenpyyntialuksessa käytettyä verkkoa.
Kohoksi tarvittava korkki on rahdattu Suomeen satoja vuosia sitten. Verkon painona on tuoheen kääräisty kivi.
Hylkeen liha oli huonoa, mutta maksa kelpasi pyytäjille. Rasvasta tehtiin lamppuöljyä. Pitkillä reissuilla saattoi kalastaa katajakoukulla. ”Kokeile, kuinka terävä se on!”
Matti Toivonen on omistanut elämänsä menneiden muisteluun ja perinnetaitojen vaalimiseen.
Hän on kerännyt kaikenlaista tavaraa jo pienestä pitäen. Innostus kasvoi hiljalleen puistoksi, jossa käy kesäisin jopa 30 000–40 000 kävijää.
Toivonen on tehnyt parhaansa, jotta mennyt olisi läsnä kaikille aisteille.
Vuosikymmenet katoavat pärekattoisten hirsirakennusten tuoksussa, narisevissa rappusissa ja vapaana tepastelevan sian röhkinässä. Ehkä siksi alunperin lapsille suunnattu puisto viehättää myös vanhempaa väkeä.
Muuan Tyyne-mummo mieltyi paikkaan niin, että kävi karstaamassa tuvassa 13 vuotta. Puistossa voi opetella myös vitsa-aidan tekoa ja käsitöitä. Toisinaan järjestetään tervanpolttonäytöksiä, rakennetaan pärekoreja ja tehdään tuohitöitä.
Toivonen on kiitollinen vanhempien ihmisten mukanaan tuomista tiedonmuruista. ”Viime viikonloppuna kävi vantaalainen 40-luvulla syntynyt mies, jolta opin taas valtavasti uutta.”
Toivosen puiston ulkopuolella autot viilettävät nykyajan kiireissä kasitietä pitkin. Traktorikokoelma tienpielessä kuitenkin vangitsee kuskin huomion. Oliko se todella vanhan ajan petroolimoottorilla varustettu Mörkömajuri?
U-käännökset ovatkin Kokkolan kupeessa yleisiä.
Nuorempaa väkeä viehättävät vanhojen rakennusten välissä vapaana temmeltävät maatilan eläimet.
Sikalasta hankittu kitukasvuinen porsas on Toivosen hoivissa kasvanut reippaaksi emakoksi, joka ei arastele kävijöitä.
Innostus eläinpuistoihin saattaa olla sukurasite: Toivoset pitivät jo 1800-luvulla Kokkolan ensimmäistä ja ainoaa eläintarhaa.
Virike tuli Toivosen mukaan Korkeasaaresta. Heidän eläintarhassaan pidettiin vain metsäneläimiä.
Nyt villieläimet ovat vaihtuneet kesympiin eläimiin, mutta on puistossa hoivattu orpoja oravanpoikiakin.
Toivonen uskoo, että ihmiset pitävät iästä riippumatta yksinkertaisista asioista.
Pomppulinnat ja meteli tekevät levottomiksi, täällä on aikaa ja rauhaa katsella ympärilleen.
Tämän kesän erikoisuus on metsänhoidon historiasta kertova näyttely. Hirsirakennukseen perustetusta näyttelystä löytyy esimerkiksi Kälviän viimeinen vesisaha.
Toivonen esittelee hevosvetoista laikkuria, jolla vedettiin sammal pois ja muokattiin metsää. Tavarat on lahjoitettu näyttelyyn Kannuksen taimitarhalta.
Toivosen eläinpuisto ja talonpojanmuseo täytti tänä vuonna 30 vuotta.
Juhlat keräsivät yhteen Toivosen ja puiston ystävät. ”Mestaripelimanni Erkki Lassila soitti kannelta, ja täytekakkua meni 500 palaa.”
Tänään kahvit juodaan vanhassa savupirtissä.
Monet rakennukset on raijattu paikalle kokonaisena. Työmäärä on ollut melkoinen. Toivonen tietää, ettei puiston pyörittäminen ole kevyttä hommaa.
”Minunhan pitäisi lopettaa, mutta tämä on niin mukavaa.”
Vaikka menneet tavarat huokuvat yksinkertaista rauhaa, ne kertovat myös köyhästä elämästä, kipeytyneistä jäsenistä ja pitkistä päivistä. Toivonen katselee vanhaa parkkuukonetta.
”Puiden parkkaaminen oli raskasta ja pihkaista työtä. Ennen leipä oli niin lujassa.”
On hyväkin, että osa työkaluista on olemassa vain Toivosen puistossa ja kävijöiden muistoissa.
TUULIKKI VIILO
Puisto on auki päivittäin 17.8. saakka.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
