Psykiatripula vaarantaa jo lakisääteiset tehtävät – Yhdistys: ”Potilaat huonokuntoisempia”
Suomen psykiatriyhdistyksen pääsihteeri Sami Räsänen: ”Karkeasti voi sanoa, että mitä pohjoisempaan mennään, sitä isompi psykiatripula on.”
Iso osa psykiatrisista sairaaloista lopetetaan Kansallisen mielenterveyssuunnitelman mukaisesti. Kun osastoja siirretään yleissairaaloihin, potilaat saavat helpommin hoitoa fyysisiin sairauksiinsa, mutta vaikeahoitoisten potilaiden itsenäiselle ulkoilulle ei välttämättä ole mahdollisuutta. Kuva: Sanne Katainen”Vaikeus turvata virkasuhteisten psykiatrian erikoislääkärien riittävyys oli lisääntynyt ja joskus jopa esti sairaalahoidon toteuttamisen.”
Näin karusti kirjoittaa THL:n Mielenterveys-tiimin ylilääkäri Outi Linnaranta Selvitys psykiatristen sairaalapaikkojen määrästä -artikkelissa, joka on julkaistu tänä vuonna.
”Tahdosta riippumattomaan hoitoon liittyvien lakisääteisten tehtävien suorittajien riittävyyden turvaaminen pienessä sairaanhoitopiirissä ei aina ole onnistunut”, Linnaranta jatkaa.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koska psykiatreja ei ole julkisessa terveydenhuollossa riittävästi, jopa lakisääteinen hoito jää pahimmillaan toteuttamatta.
Kaikille psykiatrisille potilaille ei löydy pitkäaikaishoitoa omalta alueelta, koska sairaaloita on lakkautettu, jonka takia potilaita joudutaan sijoittamaan valtion mielisairaaloihin.
”Puolet siellä hoidetuista potilaista on pitkäaikaispotilaita oikeuspsykiatristen potilaiden sijaan”, Linnaranta kirjoittaa.
Potilaiden sijoittaminen kauas omasta elinympäristöstä voi olla haitallista, koska se ei tue sairaalahoidon jälkeistä arkea omien tukiverkkojen lähellä. Lisäksi avo- ja asumisenpalvelut eivät ole aina riittäviä, vaikka ne voisivat korvata THL:n selvityksen mukaan osalle potilaista sairaalahoidon tarpeen.
Mutta miksi psykiatrisessa hoidossa on näin paljon ongelmia?
Ensimmäinen syy on psykiatristen sairaalapaikkojen alasajo. Kun sairaalapaikkoja oli vuonna 1970 kokonaisuudessaan 22 000 kappaletta, vuonna 1993 niitä oli enää 7300, vuonna 2015 yhteensä 4600, ja vuonna 2021 kokonaisuudessaan 2700 kappaletta.
Psykiatrisia sairaalapaikkoja on siis enää 12 prosenttia vuosikymmenten takaisesta. Samalla hoitojaksojen kesto on lyhentynyt, mikä tarkoittaa, että potilaita kotiutetaan jopa liian aikaisin.
”Tämä on johtanut siihen, että sairaalapotilaat ovat aikaisempiin vuosiin nähden huonompikuntoisia ja vaikeahoitoisempia”, Suomen Psykiatriyhdistyksen pääsihteeri Sami Räsänen sanoo.
Sairaalapaikkojen määrä on entisestään vähenemässä.
”Tämä kehitys on huolestuttava, koska sairaansijojen määrän voi katsoa jo nykyisellään olevan liian alhainen suhteessa muihin vakavasta psyykkisestä sairaudesta kärsivien palveluihin.”, Linnaranta kirjoittaa.
Toinen syy ongelmiin on psykiatripula.
”Karkeasti voi sanoa, että mitä pohjoisempaan mennään, sitä isompi psykiatripula on”, psykiatriyhdistyksen Räsänen sanoo.
Viime vuonna eteläisessä Suomessa noin kolmannes psykiatrian viroista oli täyttämättä. Idempänä ja pohjoisempana tyhjiä virkoja oli noin 40–60 prosenttia.
Täytettynä olevista viroista suurta osaa hoitavat erikoistuvat lääkärit tai niitä hoidetaan vain osa-aikaisesti. Tilannetta pahentaa se, että myös hoitajista on pulaa.
Psykiatripula on pahenemassa entisestään, koska ammattikunta on iäkästä.
Koska sairaalapaikkoja on vähennetty tuntuvasti, kriteerit sairaalaan ottamiseen ovat tiukentuneet.
”Se ei ole psykiatrien arvojen mukaista, että he eivätkä pysty antamaan parasta mahdollista hoitoa”, Räsänen sanoo.
Iso osa psykiatreista vaihtaa sen takia yksityiselle puolelle. Jotta tulevat lääkärit kiinnostuisivat erikoistumisalasta, psykiatriaan pitäisi resurssoida lisää rahaa.
”Julkisella puolella on liikaa kuormaa”, Räsänen sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
