Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • MTV: Jääkiekkovalmentaja Pentti Matikainen on kuollut

    Valmentajalegenda luotsasi Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen ensimmäisen kerran mitaleille sekä olympia- että maailmanmestaruuskisoissa.
    Pentti Matikainen kuoli sunnuntaina vakavaan sairauteen, kertoo MTV. Arkistokuva vuodelta 1988.  LEHTIKUVA / Martti Kainulainen.
    Pentti Matikainen kuoli sunnuntaina vakavaan sairauteen, kertoo MTV. Arkistokuva vuodelta 1988. LEHTIKUVA / Martti Kainulainen.  

    Jääkiekkovalmentaja Pentti Matikainen on kuollut 74-vuotiaana, uutisoi MTV. Matikainen kuoli sunnuntaiaamuna Helsingissä vakavaan sairauteen.

    MTV sai tiedon suru-uutisesta Matikaisen lähipiiristä.

    Matikainen oli Suomen miesten jääkiekkomaajoukkueen valmentaja vuodesta 1987 vuoteen 1993, ja hän vei Suomen ensimmäisen kerran mitaleille niin olympia- kuin maailmanmestaruuskisoissakin.

    Ensimmäinen miesten arvokisamitali oli Calgaryssa vuonna 1988 saavutettu olympiahopea. Neljä vuotta myöhemmin Matikainen valmensi Suomen MM-hopealle.

    Matikainen kuvaili, että ensimmäiseen arvokisamitaliin liittyi iso henkinen kynnys.

    ”Lähellä oli oltu jääkiekossa monta kertaa. Ei sitä sillä hetkellä ajatellut, että ylitettiin kynnys, mutta nopeasti sen jälkeen se valkeni. En näe sitä mitalia niin suurena saavutuksena kuin sen henkisen kynnyksen ylitystä”, Matikainen arvioi olympiahopeaa STT:lle vuonna 2022.

    Matikainen kertoi halunneensa aina ensin tutustua jääkiekkoilijoihin ihmisinä, ei pelaajina. Calgaryn olympiajoukkueen ehdokkaille Matikainen teetätti psyykkiset testit.

    ”Halusin tietää, millaisten ihmisten kanssa menemme kovaan stressiin ja painetilanteeseen, mitä uhkakuvia ja vahvuuksia pelaajista löytyy”, Matikainen kertoi myöhemmin.

    Ennen Calgarya Suomi oli ollut useita kertoja lähellä aikuisten arvokisamitalia, mutta vuoden 1988 olympiahopea oli yllätys.

    Hopeamitali varmistui olympiaturnauksen viimeisessä ottelussa, jossa Suomi voitti kultamitalinsa jo varmistaneen Neuvostoliiton ensimmäisen kerran arvoturnauksessa.

    Matikainen valmensi Calgaryn olympiajoukkuetta kahdestaan kakkosvalmentaja Hannu Jortikan kanssa. Maalivalmentajaa tai vastustajien tarkkailemista tekevää apuvalmentajaa ei ollut, ja tuon sukupolven suomalaispelaajat olivat yhä osin puoliammattilaisia.

    ”Siinä sai olla välillä isänä, äitinä tai tyttöystävänä. Jos halusit pelaajasta mitata ulos parasta, piti tehdä kaikki pelaajien eteen. Ihmisten sisään on rakennettu erilaisia tarpeita, ja joillakin tarpeet ovat suurempia.”

    ”Lähestyimme pelaajia. Se oli totaalista, kaikki pelaajat varmasti kokivat, että olivat joukkueen jäseniä”, Matikainen kertoi.

    Sekä Matikainen että Jortikka olivat valmentaneet olympialaisia edeltäneinä vuosina alle 20-vuotiaiden maajoukkuetta, ja suuri osa Calgaryn joukkueesta oli valmentajille tuttuja tätä kautta. He tunsivat pelaajat ja roolittivat heistä yhtenäisen joukkueen.

    ”Meillä oli hyvin selkeää, mihin rooliin pelaajia haetaan. Se oli hyvin lähellä sitä roolia, mikä jokaisella on seurajoukkueessa, ja sen he osaavat. Kaikki eivät voi olla tähtiä, vaan pitää olla myös duunareita. Jos jonkun tähtipelaajan alistaa duunarin rooliin, niin harvemmin he sitoutuvat eivätkä edes osaa, kun eivät ole oppineet tekemään”, Matikainen kertoi.

    Matikainen piirtyi yleisön mieliin myös ulkoisen olemuksen vuoksi. Lempinimi Fööni tuulahti jo otsan päällä kuohkeasta hiuskuontalosta, joka laajeni lainehtivaksi takatukaksi. Toinen lempinimi oli Muoti-Matikainen, sillä päävalmentajan asu oli puku ja solmio. Suu jauhoi purukumia ja suolsi ilmoille selkeitä mielipiteitä.

    ”Minua haukuttiin lehmäksi, joka märehtii purkka suussa. Mutta olin aikaani edellä, koska käytin xylitolpurukumia. Sitä suositeltiin lapsillekin, koska se teki hyvää hampaille”, Matikainen kertoi 70-vuotishaastattelussaan.

    Joensuussa varttunut Matikainen kävi pelaajana jääkiekkoilun kotimaisessa pääsarjassa vain kahtena kautena, vuosina 1971–1972 Joensuussa ja vuosina 1980–1981 lappeenrantalaisessa SaiPassa.

    Muun ajan hän kiekkoili divisioonatasolla, mutta peliuran viimeinen osoite antoi suuntaa hänelle valmentamiseen. Matikaisen pelaajauran viimeinen valmentaja oli Alpo Suhonen, uuden valmentajasukupolven suuri uudistaja, jolta Matikainen sai tärkeitä vaikutteita valmennustapaan.

    Matikainen peri Suhoselta SaiPan päävalmentajan tehtävän vuonna 1981. Pari vuotta myöhemmin Matikainen hyppäsi Kärppien päävalmentajaksi, ja kaudeksi 1987–1988 hän siirtyi HIFK:n vaihtopenkin taakse.

    Samalla kaudella hän aloitti myös miesten maajoukkueen päävalmentajana.

    Kevään 1991 MM-kotikisoihin Matikainen sai valmistautua maajoukkueen päätoimisena valmentajana, mutta joutui kokemaan joukkueensa kanssa suomalaisen kiekkohistorian katkerimpiin kuuluvan sulamisen, kun alkusarjapelissä Ruotsi nousi 2–4-tappioasemasta viimeisellä minuutilla 4–4-tasapeliin.

    Seuraavana vuonna Matikainen johti Suomen ensimmäisen kerran miesten MM-kisoissa mitaleille. MM-hopeajoukkueeseen Matikainen valitsi muun muassa 18-vuotiaan Jere Lehtisen ykkösdivisioonasta.

    MM-kisojen loppuottelun Suomi hävisi Ruotsille.

    ”Finaalin jälkeen tappiota ei ehtinyt suuremmin harmitella. Jälkeenpäin on miettinyt, että lähellähän se oli. Ruotsalaisilla oli parempi valmius, sillä he olivat pikkupoikina tv:stä nähneet, kuinka Ruotsi voittaa arvokisoja”, Matikainen arvioi jälkikäteen.

    Matikaisen päävalmentajakausi päättyi 1993. Hän valmensi vielä muutaman pätkäpestin ennen kuin siirtyi vaihtopenkiltä toimistoon, HIFK:n general manageriksi 2001.

    Pitkän jääkiekkouran viimeiseksi etapiksi jäi Pelicansin hallituksen puheenjohtajuus, jota Matikainen hoiti 2016–2020.