Kesämökki, johon pääsee ratikalla

Kerrostalokodistaan Seija Hiiros kaipaa televisiota ja astianpesukonetta. Siirtolapuutarhaan tulee kesävesi. Kuva: Ville-Petteri Määttä

Ritva Wahlsted-Puska, Carita Koivurinta ja Timo Puska seurasivat tiukkaa krokettimatsia. Kuva: Ville-Petteri Määttä

Siirtolapuutarhan hiekkakentällä ratkottiin Talin ja Kumpulan siirtolapuutarhojen välistä krokettimestaruutta. Kuva: Ville-Petteri Määttä

Kumpulan siirtolapuutarhassa vallitsee rauha ja hiljaisuus, vaikka Helsingin keskustaan on vain kuutisen kilometriä ja raitiovaunu kulkee vierestä. Kuva: Ville-Petteri Määttä

Victor ja Marina osallistuvat puutarhanhoitoon ja syövät satoa suoraan maasta. Kuva: Ville-Petteri Määttä

Nestor Byringin lempipuuhaa on kirsikkapuussa kiipeily. Kuva: Ville-Petteri Määttä

Pontus Byring ja Maria Khristanava-Byring käyvät siirtolapuutarhassa monta kertaa viikossa lastensa Nestorin, Victorin ja Marinan kanssa. Yöpymään koko perhe ei mökissään mahdu. Kuva: Ville-Petteri Määttä

Seija Hiiros sanoo olevansa enemmän mökkeilijä kuin viljelijä. "Viljely ei ollut minulle aluksi tärkeää, mutta olen innostunut ruuan kasvattamisesta koko ajan enemmän." Kuva: Ville-Petteri Määttä

18-neliöisessä mökissä on yksi huone, jossa yhdistyvät keittiö, olohuone ja makuuhuone. ”Täällä on kaikki, mitä tarvitsen." Kuva: Ville-Petteri Määttä

Hiiroksen päivä alkaa aina pitkällä aamiaisella mökin pihalla. ”Kutsun usein kavereita ja sukulaisia kylään. Olen paistanut täällä pullaa enemmän kuin kotona.” Kuva: Ville-Petteri Määttä

Ollaan vain kuuden kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Parinsadan metrin päästä kulkee raitiovaunu, mutta sen kolina ei tähän paratiisiin kantaudu. Kuuluu vain naapuritontilla hiljakseen säksättävä ruohonleikkuri.

”Täällä vallitsee aivan omanlaisensa tunnelma: on rauhallista ja leppoisaa", Seija Hiiros kuvailee mökkinsä patiolla.

"En kuitenkaan ole mikään erakko, joten pidän siitä, että täällä kohtaa paljon ihmisiä."

Puolen kilometrin päässä Käpylässä asuva Hiiros osti 18-neliöisen mökin Kumpulan siirtolapuutarhasta seitsemän vuotta sitten. Hän muuttaa mökilleen aina vapun tienoilla ja palaa kerrostalokaksioonsa vasta, kun kesävesi syksyllä katkaistaan.

”Tämä on toiseksi parasta, mitä rahalla saa. Parasta on mäyräkoira”, pienen Maisa-koiran emäntä toteaa.

Siirtolapuutarhat perustettiin aikoinaan siksi, että kaupunkilaislapset pääsisivät lähelle luontoa.

Hiiroksen mökkinaapurissa lapsia on kolme. Perheen isän, Pontus Byringin, mielestä puutarhassa parasta on turvallisuus.

”Vaikka lapset karkaisivatkin omalta pihalta, he ovat yhä turvassa aidatulla alueella. Se auttaa meitä vanhempia rentoutumaan."

Kun Byring kymmenen vuotta sitten osti mökin vaimonsa Marinan kanssa, heillä ei vielä ollut lapsia.

”Ostimme tämän siksi, että saimme vuokrattua siirtolapuutarhan kerhotalon hääpaikaksi. Se on niin hieno tila."