Sukunsa viimeinen
Lapsena rakkain pehmoleluni oli valkoinen norppa. Kuutti kulki mukanani joka paikkaan ja muuttui ajan mittaan harmaaksi ja karvattomaksi.
Ehkäpä jo lapsena syntyneen kiintymyksen takia sydämeni muljahtaa rinnassa joka kerta, kun luen uutisen verkkoon hukkuneesta saimaannorpasta. Näen mielessäni elottoman kuutin, jonka valkoisia haituvia vesi hiljalleen liikuttelee. Hetki sitten poikanen vielä syöksähteli kalaparven perässä etsikkomatkallaan.
Järkytys on varmasti kalastajallekin melkoinen, kun verkon mukana nousee rauhoitettu relikti. On kuitenkin tärkeää, ettei vahinkoa salailla, vaan asiasta ilmoitetaan tilastoa pitävälle Metsähallitukselle.
Asiaa voi tarkastella myös tunteettomasti, faktoihin tukeutuen. Tänä keväänä iloittiin saimaannorpan hyvästä pesintätuloksesta. Laskennoissa löytyi 58 kuuttia. Heinäkuussa norppia on kuollut verkkoihin jo 5. Niistä neljä oli kuutteja.
Hävikki on raju, jos huomioidaan, ettei kaikkia tapauksia varmasti ilmoiteta. Osa kuuteista menehtyy myös luonnollisesti.
Saimaannorppia on alle 300. Jokainen ymmärtää, ettei kanta kestä verotusta.
Valtio käyttää saimaannorpan suojelutyöhön vuosittain toista miljoonaa euroa. Myös yksityiset ihmiset tukevat suojelua lahjoittamalla luontojärjestöille rahaa. On sääli, jos arvokas suojelutyö vesittyy ajattelemattomien kesälomalaisten vuoksi.
Vetoan kaikkiin Saimaalla mökkeileviin: Vaikka verkkokalastuskielto loppui kesäkuun lopussa, älkää silti laittako verkkoja veteen. Kuutit ovat vielä uteliaita uhmaikäisiä. Ne ovat alkukesästä tottuneet, ettei mikään rajoita niiden menoa ja yhtäkkiä tiellä onkin viidakko salakavalia, näkymättömiä verkkoja. Uiminen niiden seassa on kuin venäläistä rulettia.
Jokainen kuuttiuhri on turha varsinkin, kun kyse ei ole kenenkään elinkeinosta. Kesäpäivän ratoksi veteen voi pulauttaa norppaturvallisen katiskan tai nautiskella mato-ongella laiturinnokassa.
Vanhasta katiskasta saa vaivatta norppaturvallisen asettamalla siihen nielurajoittimen. Ympäristöjärjestö WWF:n kampanjan ansioista nielurajoittimia jaetaan ilmaiseksi eräissä Etelä-Karjalan EeKoon ja Osuuskauppa Suur-Savon liikkeissä.
Yhteiskunnalla on velvollisuus suojella saimaannorppaa. Mielestäni vapaaehtoista verkkokalastuskieltoa pitäisi jatkaa kokeiluluontoisesti ainakin elokuun alkuun saakka, ellei ympärivuotisesti.
Metsähallitus kiitteli vastikään mökkiläisten sitoutuneisuutta verkkokalastuskieltoon. Sama porukka varmasti ymmärtäisi myös ympärivuotisen kiellon perusteet. Sijaitsevathan heidän mökkinsä kauniilla Saimaalla, jonka eksotiikkaa ja arvoa norppa lisää.
Surku olisi hyräillä Vanhojapoikia viiksekkäitä, jos viimeinenkin Nestorin ystävä hukkuisi verkkoihin.
”Yksin Nestori jäi kuten norppa, myös sen kumppanin kohtalo vei. Suuri Saimaa mut sata on hylkeitä vaan, kohta jäljellä ei ehkä ainuttakaan.”
Voi toki olla, että ilmastonmuutos tai jokin tautiepidemia pyyhkäisee tulevaisuudessa koko norppakannan pois. Ihmisen tehtävä on kuitenkin taistella sitä vastaan viimeiseen asti.
Asian voi nähdä niinkin, että jos norppa häviää Suomesta ilmaston lämpenemisen vuoksi, sen häviäminen on huolistamme vähäisimmästä päästä.
Lajien häviäminen enteilee aina suurempia ongelmia. Siksi suojelutyössäkään ei voi keskittyä yksittäiseen norppaan tai perhoseen, vaan on ajateltava kokonaisuutta: Ekosysteemien säilymistä. Niitä ilman ei ihminenkään elä.
Toivottavasti Juha ”Watt” Vainio oli väärässä: ”Kuten norpan, on määrä myös Miikkulaisen olla sukunsa viimeinen.”
katja.koljonen@
maaseuduntulevaisuus.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
