perjantaivieras Alkion syntymästä 150 vuotta
Santeri Alkion nimen tuntevat kaikki, mutta harva tietää, mitä mies on tehnyt tai millainen persoona on kyseessä. Moni myös ottaa kantaa alkiolaisuuden nimissä. Nämä alkiolaisuudet tarkoittavat kullakin kuitenkin eri asioita. Toisen alkiolaisuus on sosiaaliradikaalia, toisen moraalikonservatismia. Ota siitä sitten selvää!
Sanoisin noin aluksi, että Alkioon kannattaa kyllä tutustua. Hän kuuluu kymmenen merkittävimmän suomalaisen joukkoon. Hän on ”tasavallan tekijä”, tärkein henkilö Suomen tasavallan synnyn taustalla. Alkiota voisi verrata USA:n George Washingtoniin, Thomas Jeffersoniin tai Benjamin Frankliniin. Jos hänen merkityksensä oikein oivallettaisiin, hänen mukaansa olisi nimetty katuja, kirjastoja tai joku kaupunki!
Hänen kirjoituksensa olisi kunnolla tutkittu ja kirjoiksi editoitu. Yliopistoissa valtio-oppia ei voisi opiskella joutumatta pohtimaan Alkion argumentteja parlamentarismin puolesta tai kuningasvaltaa vastaan. Alkio nähtäisiin myös Snellmanin ja Yrjö-Koskisen alkaman suomalaisuusliikkeen seuraavana aaltona.
Alkio käynnisti kaksikin kansanliikettä: nuoriseuraliikkeen ja maalaisliitto-keskustan. Hän samaistui nuorsuomalaisten kirjailijoiden piiriin, oli raittiusliikkeen johtajia ja perusti maakuntalehden, josta tuli esikuva monelle muulle maakuntalehdelle. Kaikki nämä aktiviteetit olivat tapoja rakentaa kansalaisyhteiskuntaa ja samalla myös Suomen itsenäisyyttä.
Valitettavasti Alkion jälkikuva muodostui yksipuoliseksi. Jo Alkion muistopatsas Laihialla on pettymys kaikille paikalle osuville. Se on perinteinen puhuva pää ilman liikkeen ja vapauden ideaa, joka oli Alkiolle ominaista. Patsaan tekstiin on löydetty konservatiivisin mahdollinen lause, joka on kyllä Alkion kirjoittama, mutta ei mitenkään tee oikeutta Alkion uralle tai ajatuksille.
Myös Pohjanmaan patriarkat Kalliokoski, Lahdensuo, Koivisto ja Tarkkanen – jotka ehtivät tuntemaan vanhenevan Alkion – kantoivat poliittisessa orientaatiossaan vain osaa suurmiehen perinnöstä. Lyhyesti sanottuna Alkiota käytettiin 1950-luvulla vipusimena Kekkosen vastustamiseen. Näin mentiin 1960-luvun lopulle ja 1970-luvun alkuun, jolloin nuorison vihreä aalto ja muuan Paavo Väyrynen löysi uudelleen yhteiskuntaradikaalin Alkion. Sen jälkeen johtavasta Alkio-tulkinnasta on vastannut Seppo Niemelä.
Onneksi käytettävissä on ollut Alkion itsensä valitsema ja toimittama kirja Yhteiskunnallista ja valtiollista I–II . Se todistaa Alkion ajatusten painotuksesta.
Alkio korosti kaikessa itsenäistä ajattelua ja omakohtaisia havaintoja. Hänen neuvonsa oli tutkia kaikki ja pitää se, mikä hyvää on. Keskustelua ja kokouksia taas tarvittiin, jotta ”järki saatiin herätettyä”. Alkio ei olisi kauan kestänyt omien ajatustensa siteerailua, vaan olisi napauttanut: –––Niin, niin, mutta mitä se tarkoittaa tässä ajassa? Perustele!
Alkion kaunokirjallisista teoksista parhaiten aikaa on kestänyt pieni novellikokoelma vuodelta 1912. Sillä on vaatimaton nimi Muistojen komeroista. Poliittisista teksteistä väkevimpiä ovat lehtolehtiset Maalaisliittoyhdistysten tehtävistä ja puutarhakaupunki-utopia Maalaisliittolaisesta näkökulmasta. Erittäin tärkeänä dokumenttina pidän myös Alkion kirjoitusta kirjassa Murrosajoilta I –II. Siinä kirjataan yleisen mielipiteen historiaa Krimin sodasta itsenäisen Suomen syntyyn.
Kumman hitaasti oivallamme mistä Suomi on tehty ja ketkä ovat tekijöitä. Ehkä juhlavuosi auttaa?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
