Hyvä työnantaja – hyvä työntekijä

Meillä ja muualla tehtyjen kyselyjen mukaan nuoret arvostavat työelämässä hyviä pomoja ja työpaikan henkeä.

Nuorten mielissä palkan edelle kiilaavat myös työn kiinnostavuus, työn ja muun

elämän tasapaino, joustavuus sekä kehittymismahdollisuudet. Raha nousee arvostuslistalle vasta myöhemmällä iällä.

Nuorille ja kehittymiselle ahneille työntekijöille yrityksillä onkin varmasti tarjota paljon. Ja kun ei aloittelijan palkkakaan päätä huimaa, hyötysuhde on luultavasti loistava. Kuuliaisia ja kehittyviä työntekijöitä on ilo myös johtaa.

Viime aikoina nuoria on alkanut houkuttaa

myös työsuhteen vakaus. Valtio ja julkinen sektori ovat nousseet suosikkityöpaikkojen listalla. Vaikka leipä olisi pitkä ja kapea, sitä ainakin on.

Tämä on hyvä viesti osaajapulan uhkaamalle

julkiselle sektorille. Siellä kannattaakin pitää työntekijät tiukassa mutta hellässä otteessa, jotta hommat houkuttavat.

Hyviä työntekijöitä saa jatkossakin se, joka pitää maineestaan ja palkollisistaan huolta.

Tutkimusten mukaan nuoret nimittäin vaihtavat herkästi työpaikkaa ja avoimesti

tietojaan palkoista ja pomoista. Työnantaja ei voi siinä keskustelussa pärjätä muuten kuin pitämällä asiat ennalta kunnossa. Maineen voi menettää vain kerran.

Toisaalta, hyväkin maine leviää.

Kun suomalaisilta kauppatieteilijöiltä

on kyselty valmistumisen jälkeistä toivetyöpaikkaa, listan kärjessä ovat yleensä

keikkuneet Nokia, Finnair ja Stockmann.

Toiveyritykset yhdistetään luultavasti laatuun, kansainvälisyyteen, dynaamisuuteen, menestykseen ja rikastumiseen.

Mutta miten käy, jos menestys loppuu? Brittiopiskelijoiden keskuudessa Nokian

houkutus on jo jäänyt kauas Applesta ja Googlesta. Suomessa ei vielä, vaikka potkuja tulee ja yt-neuvotteluja on menossa koko ajan.

Tiedän nokialaisen perheenisän, joka on

ollut jatkuvan yt-paineen alla vuosia. Onneksi on asuntolainat maksettu ja lapset lähempänä ajokortti-kuin vaippaikää.

Myös johtajasotkujen, myyntien ja ulkoistamisten ryvettämän Finnairin maine on

kärsinyt. Talon sisältä kuulee, kuinka esimerkiksi kesälomat järjestetään: usean alakouluikäisen lapsen äiti esittää lomatoiveen kesäkuukausiksi, ja lomat laitetaan touko- ja syyskuulle. Useampana vuonna.

Samaa politiikkaa harjoittaa työntekijän kertoman mukaan Stockmann: töitä painetaan sesonkiluonteisesti, lomatoiveet huomioidaan vain osittain eikä esimerkiksi oman lapsen hääpäivälle saa vapaata.

Haloo! Minkälaista sitoutuneisuutta ja uskollisuutta voi työntekijöiltä odottaa, jos työnantaja pyyhkii heidän tarpeillaan pöytää? Eikö loma ole juuri latautumista ja lastenhoitoa varten?

Ihminen on kokonaisuus. Kun jaksaa

työssä, jaksaa kotona. Kun jaksaa kotona,

jaksaa työssä.

Jos saa lapsen, lapsi sairastuu, puoliso

kuolee, talo palaa tai tulee ero, ihminen ei ole entisensä. Hän selviytyy, mutta se vie aikansa.

Siinä tilanteessa fiksu firma ajattelee, että nyt eletään viisi vuotta poikkeusaikaa ja

tarvitaan joustoja. Se on lyhyt aika ihmisen

40 vuoden työuralla (jatkossa ehkä 60

vuoden).

Järkevä ja vastuullinen työnantaja tukee tätä selviytymistä, vaikkapa ihan itsekkäistä syistä: joustavuus palkitaan uskollisella työntekijällä, joka voi joustaa takaisinkin päin.

Eiväthän paljon puhutut työelämän joustot voi olla yksipuolisia.

Sitä paitsi työn tuottavuuskin voi kohentua, kun kriisivaihe on vahvistanut työntekijää.

Jos siis tunnet huonon työnantajan, laita sana kiertämään.

Jos tunnet hyvän, kehu sitä muillekin.

eija.poutanen@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF