Pekka Toveri: Dnepr-joen tapahtumat ovat selkeä merkki ukrainalaisten aktivoitumisesta— ”ainut keino ottaa alueet haltuun on hyökätä”

Dnepr-joen rannat ovat hankalia maastoja toimia sekä Venäjälle että Ukrainalle, Pekka Toveri kertoo. Kuva: Antti Aimo-Koivisto

Ukrainan joukkoja on ylittänyt Dnepr-joen ja edennyt sen eteläpuolelle.

Kyseessä on aktiivisesti sotaa seuraava yhdysvaltalaisen ajatushautomo ISW:n arvio.

Mutta mihin joen ylitys johtaa? Nähdäänkö alueella ukrainalaisten vastahyökkäys?

Ukrainan vastahyökkäyksestä on monenlaista tietoa, sanoo kansanedustaja (kok.) ja kenraalimajuri (evp) Pekka Toveri.

Osa tietolähteistä väittää, että olisi jo alkanut operaatio, jossa venäläisiä sidotaan tietylle alueelle ja tunnustellaan venäläisten puolustusasemien heikkoja kohtia tiedusteluhyökkäyksillä.

Toisaalla taas väitetään hyökkäyksen viivästyvän kesäkuulle, koska materiaalia lännestä saadaan hitaasti.

Sekava tilannekuva on ukrainalaisten etu, Toveri summaa. ”Venäläisten on vaikea arvioida, missä mennään. Sen, onko hyökkäys alkamassa, jo alkanut vai alkamassa vasta kesällä tietää vain pieni piiri Ukrainan sotilaallisessa ja poliittisessa johdossa.”

Haasteena sekä ukrainalaisille että venäläisille on maasto joen lähettyvillä: Dnepr-joen ylityspaikoissa ranta-alue on märkä ja suistoinen.

Etelärannoilla ei ole nyt vallatuilla alueilla infrastruktuuria saati tieverkkoa. Isommilla ja raskaammin aseistetuilla joukoilla on vaikea operoida, joten mahdollisuudet isoon vastahyökkäykseen myös Venäjän taholta ovat heikot, Toveri summaa.

”Se antaa ainakin mahdollisuuden jalansijaan etelärannalta, josta ukrainalaiset voisivat soluttaa joukkoja selustaan tekemään iskuja.”

Yhdysvaltalaisen ajatushautomon mukaan Ukrainan joukot ovat säilyttäneet asemansa joen eteläpuolella jo viikkoja. Kuva: Jarkko Sirkiä

Kevyen, korkeintaan muutaman sadan hengen jalkaväkijoukon mahdollisuudet hyökkäykseen ovat kuitenkin rajalliset.

Jotta raskaampia joukkoja kuten tykistöä saataisiin joen yli merkittävää hyökkäystä varten, ukrainalaiset tarvitsisivat pioneerisillan.

Silta olisi toisaalta altis venäläisten vastahyökkäyksille.

”Tämä haiskahtaa enemmän venäläisjoukkojen sitomiselta ja harhauttamiselta kuin isommalta operaatiolta.”

Joka tapauksessa Dnepr-joen tapahtumat ovat merkki Ukrainan aktivoitumisesta, Toveri summaa.

Kevään iso kysymys on Ukrainan odotettu suurhyökkäys.

”Pystyykö Ukraina murtamaan venäläisten puolustuksen läpi? Miten ja koska se tapahtuu? Ukrainalaiset ovat aika hyviä salaamaan ja harhauttamaan.”

Yksi asia on kuitenkin Ukrainassa varma: Tärkeintä on valtion elossa pysyminen ja itsenäisyyden säilyttäminen. Niin kauan kun Ukrainan asevoimat kykenevät tehokkaaseen vastarintaan, Ukraina on valtiona turvassa.

Toiseksi tärkeintä on vapauttaa miehitetyt alueet, Toveri pohtii.

”Valitettavasti Venäjän kanssa ei pysty neuvottelemaan, koska venäläiset eivät vetäydy vapaaehtoisesti miehittämiltään alueilta. Ukrainalaisille neuvottelut merkitsisivät, että kyseiset alueet on menetetty. Kansalaiset tietävät sen, eivätkä ole toistaiseksi valmiita rauhanneuvotteluihin, jos se merkitsee aluemenetyksiä.”

Venäläiset taas eivät anna periksi niin kauan, kun niillä on hallussaan neliömetrikin ukrainalaista maata, hän jatkaa.

”Valitettavasti ainut keino ottaa nuo alueet haltuun on hyökätä.”

Viimeinen vaihtoehto on, että sota jatkuu vuosikausia, kunnes molemmat osapuolet ovat riittävän väsyneitä ja halukkaita heikomminkin ehdoin tehtyyn rauhaan.

”Talvisodassakin nähtiin, että huono rauha on lopulta parempi, kuin ei mitään.”