Syrjäsuomalaisten kiukku johtaa sotaan
”Teos on poronpaskasta ja ruosteisesta raudasta leivottu kakku päin Helsingin herrojen naamaa”, tiivistää Mikko-Pekka Heikkinen Terveiset Kutturasta -kirjan lukijoille. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkistoKirjailijan ura voi saada alkunsa pienestä sattumasta. Tai typerästä, kuten kirjailija-toimittaja Mikko-Pekka Heikkinen kuvailee. Hän lähti Helsingin Sanomien toimittajana juttumatkalle Kevon tutkimusasemalle tammikuussa 2008.
Ajatuksena oli kirjoittaa juttusarja pimeydestä, kaamoksesta. Keskellä utsjokelaista erämaata olot tutkimusmatkalle olivat mitä otollisimmat.
”Tutkimusasema on hyvin eristäytynyt ja yksinäinen paikka. Vietin siellä illat ja yöt yksin”, hän kertoo.
Eräänä iltana yhteys ulkomaailmaan katkesi, kun netti meni nurin.
”En päässyt Facebookiin, eikä minulla yksinkertaisesti ollut mitään tekemistä. Silloin aloin viihdyttää itseäni. Aloin kirjoittaa jotain.”
Lisää sytykkeitä Heikkinen sai aseman talonmieheltä moottorikelkkamatkalla nelostien bussipysäkille. Hän kertoi tarinan Utsjoen Alkosta, miksi sitä ei rakennettu kirkonkylälle.
”Tuolloin valtuuston vaikutusvaltaisten lestadiolaisten vaikutuksesta Alko rakennettiin syrjäkylälle. Juttu jäi päähän ja rupesin heti kirjoittamaan Nuorgamin Alkon tuhoa”, hän kuvaa esikoisteoksen alkuvaiheita.
Luovuuden puuskassa Heikkinen kirjoitti yhden kevään aikana kuusi novellia, joita hän sittemmin tarjosi kustantajalle.
Heikkinen ei haaveillut kirjailijanurasta. Nuorempana kirjojen sijasta hän tykkäsi lukea sarjakuvia ja katsoa elokuvia. Kolmekymppisenä hän tutustui Veikko Huovisen ja Arto Paasilinnan keskeisiin teoksiin. Kaikki kirjat viihdyttivät.
Vuodet ovat opettaneet, että kirjojen tekeminen vaatii paljon taustatyötä, kirjoittamista ja yksityiskohtien viilausta. Työ muistuttaa toimittajan arkea.
”Fiktion kirjoittamisessa lähteellä ei ole merkitystä. Lopputulos on yhtä totta, vaikka se on fiktiota. Se on tietysti yksi kannustin tähän työhön. Aroista asioista voi kertoa tekemällä todesta fiktiota.”
Terveiset Kutturasta -teoksen kehystarina, pohjoisen ja etelän välinen sota sai alkunsa lentomatkalla New Yorkista Helsinkiin. Myös kustantaja kuuli ideasta, mutta hän suositteli kirjoittamaan ensin valmiiksi novellikokoelman.
Heikkinen kypsytteli aihetta ja keräsi aineistoa teoksen tueksi. Ajatuksia ja kokemuksia hän ammensi kotiseudultaan Suomussalmelta sekä Lapin vaellus- ja juttumatkoilta.
”Peräkylien” yhteiskunnallinen kritiikki on tullut tutuksi. Heikkinen sanoo, että ihmisten tyytymättömyys, katkeruus ja suoranainen viha Helsinkiä ja Helsingin valtaa kohtaan on voimakasta.
”Retoriikka on äärimmäistä. Lapissa pamautetaan niin kuin asia on. Mielipiteet ovat ehdottomia. Tämä on maalainen tapa ilmaista asiat. Useasti mielipide peritään, eikä mielipidepoterosta nousta pois.”
Heikkisen teksteistä kumpuaa väkeviä aluepoliittisia kannanottoja. Maaseudun kohtelu ja tyhjentyminen on yksi teemoista. Kevään eduskuntavaalit tekevät teoksesta ajankohtaisen.
”Hallituksen toiminta on ihan karmeeta katottavaa”, sanoo Heikkinen.
Hänen mielestään maalaisten katkeruutta lisää entisestään, että poliitikot ovat luvanneet pitää maaseudun asuttuna.
”Väki vähenee ja valtio pakenee, kuten Sallan entinen kunnanjohtaja Kari Väyrynen luonnehti.”
Terveiset Kutturasta -kirjassa saamelaisten tyytymättömyys johtaa kiukkuun ja lopulta sotaan.
”Vaikka saamelaiset ovat teoksen hyökkäävä voima, teokseen kiteytyy muidenkin syrjäsuomalaisten kiukku.”
Kaikissa Heikkisen teoksissa käsitellään saamelaisuutta. Saamelaisuudessa tiivistyvät sekä alkuperäiskansojen että syrjäseutujen asema. Helsingistä katsottuna Ylä-Lappi on kaukana ja syrjäinen paikka.
Saamelaisuutta suomalaiset tuntevat Heikkisen mielestä aivan liian vähän ja tämä näkyy yleisessä asenneilmastossa.
”Koulussa ei opetettu mitään saamelaisista. Se pännii minua niin.”
Heikkinen sanoo, että Suomella on kotikutoinen oma ”sortotarinansa”.
”Minua harmittavat sellaiset koulutetut ihmiset, jotka nuoruuden kiihkeinä vuosina haluavat puolustaa tämän ja tuon väliamerikkalaisen heimon oikeuksia opiskelijavaihdossa ja vapaaehtoistyössä, mutta he eivät tiedä hevon helvettiä siitä, miten Suomi on sortanut saamelaisia.”
JANNE IMPIÖ
Mikko-Pekka Heikkisen teos
Terveiset Kutturasta alkaa tässä
lehdessä Maaseudun Tulevaisuuden
jatkokertomuksena.
Sivu 25
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
