Analyysi: Kumpi on kohtalokkaampaa sähköyhtiölle – kaatua poliittiseen riskiin vai kompastua nouseviin kustannuksiin ja hakeutua konkurssiin?

Sähkönjakeluyhtiöille poliittinen riski on kaikkein merkittävin riski. Caruna nosti vuonna 2016 jakelun hintaa rajusti ja kerralla. Yhtiön maine kärsi. Aihekuva on sähkön kantaverkosta Forssasta. Kuva: Sanne Katainen

Tuore tutkimus selvitti suomalaisten energiayhtiöiden liiketoiminnassaan kohtaamia poliittisia riskejä. Sähkö- ja kaukolämpöverkkojen omistaminen on niin sanottu luonnollinen monopoli, jonka viranomaissääntely, regulointi, on välttämätöntä.

Tuore tutkimus selvitti suomalaisten energiayhtiöiden liiketoiminnassaan kohtaamia poliittisia riskejä.

Paikallisvoima ry:n toiminnanjohtaja VTM Toivo Hurme käsitteli Henley Business Schoolille tekemässä lopputyössään, mitä poliittisia riskejä energiayhtiöt kokevat Suomessa 2022 ja kuinka yhtiöt ovat näihin riskeihin varautuneet.

Voiko poliittisiin riskeihin ylipäätään varautua, ja mitä se sähköyhtiöltä edellyttää?

Hurmeen arvion mukaan poliittiset riskit ovat monissa yhtiöissä merkittävimpiä liiketoimintaan liittyviä vaaroja.

Poliittiset riskit ovat kasvaneet ilmastopolitiikan voimistuessa. Sääntely juontuu valtaosin EU:sta.

Caruna nosti vuonna 2016 jakelun hintaa kerralla. Maine kärsi, ja yhtiö oppi maineenmenetyksestä.

Sallitun tuottotason määrittää viranomainen, Energiavirasto. Työ- ja elinkeinoministeriön (TEM) alainen virasto valvoo myös päästöjen vähentämistä, energiatehokkuutta sekä uusiutuvan energian käyttöä.

Poliittisten riskien hallintaa energiayhtiöt ovat harjoittaneet edunvalvonnalla. Hyvä maine, asiantuntemus ja osaaminen edesauttavat yhtiötä ja edunvalvontaorganisaatiota pääsyä lobbaamaan ja vaikuttamaan niin EU-tasolla kuin Suomessakin.

Polttoturve joutui lämmityspolttoaineena ainakin osin poliittisista syistä pannaan. Päästöoikeuden hinnannousu on ollut vuosina 2021–2022 voimakasta ja tehnyt turpeen energiakäytöstä kannattamatonta.

Kun Venäjä nyt käyttää energiaa aseenaan, turve kotimaisena polttoaineena nousee ainakin väliaikaisesti reservistä taas käyttöön.

Maineen ja brändinhallinta sekä liiketoimintojen hajauttaminen ja suuntaaminen pois fossiilisista polttoaineista vähentävät poliittisten riskien kohdentumista yhtiöön.

Liiketoimintariskien laukeaminen on vienyt mahdollisuuden kannattavaan liiketoimintaan jo usealta sähkönmyyntiyhtiöltä, joilla ei ole omaa tuotantoa.

Viimeksi Karhu Voima ilmoitti hakeutuvansa konkurssiin. Lumo Energia hakeutui selvitystilaan ja pyrki siirtämään määräaikaisia sähkösopimuksia kilpailijoilleen. 8 000 asiakasta ei edullisine sopimuksineen kelvannut yhdellekään sähköyhtiölle.

Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa on tuonut uuden riskitason koko keskusteluun. Valtion enemmistöomistama Fortum oli lähellä kaatumista, kun sen tytäryhtiön Uniperin koko liiketoiminnalta meni pohja. Venäjä kiersi kaasuhanan Saksaan kiinni.

21. syyskuuta julkistetulla yritysjärjestelyllä Suomen valtio pelastaa, mitä pelastettavissa oli. Fortum myy koko Uniper-omistuksensa Saksan valtiolle. Kahdeksan miljardin euron laina ja takaus palautuvat, suomalaiset veronmaksajat eivät joudu pääomittamaan yhtiötä lisää.

Fortumin ja Uniperin osalta poliittinen riski ja liiketoimintariski toteutuivat katastrofaalisesti. Yhtiön johto ja hallitus eivät investoidessaan olleet tiedostaneet tai välittäneet riskistä, joka oli kaataa koko yhtiön.

Fortumin johto oli pitänyt säännöllisesti yhteyttä Venäjän johtoon. Venäjän hyökkäys helmikuussa 2022 tuli Fortumille puun takaa.

Yhtiö ei ilmeisesti panostanut riittävästi Putinin hallintoon vaikuttamiseksi – tai sitten mitään ei ollut tehtävissä. Pakon edessä Fortum pyrkii myymään Venäjän-liiketoimintansa.

Millä sidosryhmillä on pääsy ja vaikutusvaltaa energiasektorilla ja sen säätelyvaltaan?

Toivo Hurme on energiayhtiöille teettämänsä kattavan kyselyn ja yhtiöiden johtajien haastatteluihin perustuen piirtänyt kentän, jossa eri sidosryhmät on sijoitettu vaikutusvallan ja puheille pääsyn mukaan. Maan hallituksella, työ- ja elinkeinoministeriön energiaosastolla, eduskunnalla, ympäristöministeriöllä, Huoltovarmuuskeskuksella, Kilpailuvirastolla ja ilmastopaneelilla vaikutusvalta on suurimmillaan.

Sidosryhmistä pääsy vaikuttamaan on leveimmillään hallituksen ja TEM:n lisäksi Energiavirastolla, kantaverkkoyhtiö Fingridillä, poliittisilla puolueilla ja edunvalvontajärjestö Energiateollisuudella. Näiden jälkeen tulevat suuret energiayhtiöt, asiakasjärjestöt Bioenergia ry ja muun muassa Paikallisvoima ry.