Kotimaiset farkut eivät tapa

Kotimaiset Nurmi-farkut on valmistettu Pohjoismaiden suurimmalla farkkutehtaalla Keiteleellä. Jaana Kankaanpää Kuva: Viestilehtien arkisto

Vaateteollisuuden hikipajoista, hämäristä alihankintaketjuista ja tappajafarkuista on kohistu yli kymmenen vuotta. Silti kuluttajat ostavat yhä enemmän halpatuontivaatteita.

Viestintäpäällikkö Aleksi Vienonen Suomen ammattiliittojen solidaarisuuskeskuksesta ei kuitenkaan vaivu synkkyyteen. Hän on vakuuttunut, että kuluttajien tietoisuus vaatteiden alkuperästä on lisääntynyt.

Useimmat jo tietävät, mitä tappajafarkuilla tarkoitetaan. Ne ovat hiekkapuhaltamalla kuluneen näköisiksi käsiteltyjä farkkuja, joita tehdessään työntekijät sairastuvat hengenvaaralliseen pölykeuhkoon.

Tehtaiden työntekijöitä on kuollut maissa, joissa suurin osa vaatteistamme valmistetaan: muun muassa Bangladeshissa, Kiinassa, Meksikossa ja Egyptissä.

Vienosen mukaan Clean clothes eli Puhtaat vaatteet -verkosto on levittänyt hiekkapuhalluksesta tietoa, mikä omalta osaltaan on lisännyt kuluttajien tietoisuutta. Esimerkiksi Turkissa menetelmä on nykyään kielletty.

Lisäksi kymmenet monikansalliset farkkuvalmistajat ovat ilmoittaneet luopuneensa hiekkapuhalluksesta. Herää kuitenkin kysymys, voidaanko vaateketjujen lupauksiin luottaa.

Clean Clothesin raportin mukaan hiekkapuhallus on vähentynyt, muttei suinkaan loppunut. Arvioiden mukaan pelkästään Bangladeshista vientiin lähtevistä farkuista puolet on hiekkapuhallettu. Se tarkoittaa kymmeniä miljoonia housuja vuosittain.

Vienosen mukaan kuluttaja ei voi edelleenkään varmasti tietää, missä oloissa hänen ostamansa vaatteet on valmistettu.

”Ainoa, mihin voi laittaa toivoa ovat erilaiset yritysvastuusertifikaatit ja listaukset eettisistä vaatevalmistajista.”

Vienosen mielestä kansalais- ja kuluttajajärjestöjen tehtävä on auttaa kuluttajia tekemään kestäviä valintoja.

Saamalla tietoa kuluttajat voivat painostaa yrityksiä muuttamaan toimintatapojaan.

Esimerkiksi vaatejätti Hennes & Mauritz vaati Bangladeshiin minimipalkkalakia, kun hikipajojen työolot tulivat julki.

Vienosen mukaan avaimet ongelmien ratkaisemiseen ovat tuottajamaissa. Paras tapa kohentaa työoloja olisi sallia työntekijöiden järjestäytyminen. Monessa paikassa, kuten Pakistanissa, työolot ovat onneksi jo kohentuneetkin.

Vienonen neuvoo kuluttajia tarkistamaan tuotteiden valmistusmaan.

Muun muassa farkkujen hiekkapuhalluskielto on voimassa EU-alueella.

”Kotimaiset farkut ovat varma valinta”, Vienonen toteaa.

Niitä valmistaa Masi Company -niminen tehdas Itä-Suomessa, Keiteleellä. Pohjoismaiden suurin farkkutehdas tekee muun muassa Basic-, Nurmi- ja Lee Cooper -merkkisiä housuja.

Vienosen mukaan hinta kielii usein työoloista. Jos vaate on puoli-ilmainen, tuskin tehtaallakaan voidaan hyvin.

Tästäkin neuvosta löytyy poikkeuksia. Esimerkiksi luksusmerkki Dolce & Gabbana ei ole suostunut allekirjoittamaan hiekkapuhalluskieltoa.

Farkkujen hiekkapuhallus voidaan nähdä jäävuoren huippuna maailmanlaajuisen vaateteollisuuden ongelmissa.

Vaatteiden valmistus on yksi suurimmista ja saastuttavimmista teollisuudenaloista. Tekstiilejä tuotetaan kasvavalle väestölle aina vain enemmän, nopeammin ja halvemmalla välittämättä työntekijöiden oikeuksista.

Ympäristöä kuormittavat muun muassa torjunta-aineiden ja kasteluveden käyttö puuvillan viljelyssä, kankaiden kemiallinen käsittely, kuljetukset ja lopulta päätyminen kaatopaikalle. Moni vaiheista heikentää myös työntekijöiden terveyttä.

Suomalaisenkin kuluttajan kannattaa olla terveydestään huolissaan, sillä tuontivaatteista on mitattu syöpää aiheuttavia värejä ja kemikaaleja, joiden käyttö on täällä kielletty.

Tutkija Päivi Talvenmaa muistuttaa kirjassaan Tekstiilit ja ympäristö, että luonnonkuidut eivät ole sen ympäristöystävällisempiä kuin tekokuidut, jos tarkastellaan tekstiilituotteiden koko elinkaarta. Molempien materiaalien valmistus kuormittaa ympäristöä.

Jopa kaksi kolmasosaa tekstiilien energiankulutuksesta ja päästöistä syntyy kotitalouksissa, kun vaatteita pestään ja huolletaan.

Kuluttaja voi tehdä paljon tekstiilien ympäristöhaittojen pienentämiseksi.

Talvenmaa suosittelee välttämään turhia pesukertoja, pesemään täysiä koneellisia ja käyttämään ympäristöystävällisiä pesuaineita.

KATJA KOLJONEN

Avaa artikkelin PDF