Eivät korot kriisimaita kaada

UUTISTAUSTA

Euroopan velkariisissä on perin harva asia juuri sitä, miltä näyttää.

Edes itse euron pelastaminen – kuten huippukokouksissa jatkuvasti toistetaan – ei tarkoita ihan sitä mitä sanotaan.

Ei eurolla valuuttana mitään hätää ole. Maailman vauraimman maanosan yhteisvaluutan arvostus Yhdysvaltain dollaria vastaan on yhtä korkealla kuin hyvän noususuhdanteen aikaan vuonna 2005. Euron kurssi on tuntuvasti korkeammalla kuin sen käyttöönoton aikaan.

Finanssikriisiä edeltäneistä huippulukemista on hieman tultu alas. Mikä on suhdannetaantuman oloissa normaalia ja jopa edullista. Saksan perustuslakituomioistuimen päätös suurimman rahoittajan osallistumisesta EVM:iin vahvisti euroa entisestään.

Euroalueen huoli ei ole valuutan arvo, vaan mitkä maat ovat sen arvoisia.

Espanja maksoi euron käyttöönoton aikaan viisi prosenttia korkoa valtiolainoistaan. Nyt maan luottamuksen heikentyessä on hälyttävänä kipurajana kauhisteltu seitsemän prosentin korkoja.

Iberian niemimaalla maksettiin kuitenkin ennen euroa vuosikausia yli kymmenen, vuoden 1984–85 vaiheilla jopa 18 prosentin korkoja.

Entinen EU-komissaari, sittemmin Italian pääministeri Mario Monti muistaa hyvin, että Roomassa nousivat korot samaan aikaan 22 prosenttiin.

Jos Espanja maksaisi ensi vuonna erääntyvistä lainoistaan pelätyt seitsemän prosenttia korkoa, niin maan korkomenot olisivat 6 miljardia suuremmat kuin euroajan alussa.

Ikävä lisämeno, mutta tämän mittaluokan muutos ei Espanjan valtiontaloutta kaada. Valtionvelka on joka tapauksessa 60 miljardin euron mittaluokkaa.

Euroopan keskuspankin autonomiaa on varjeltu kuin lasikenkää koko euron ajan. Politiikalla ei ole mitään tekemistä hintavakauden vartiotornissa.

Nyt EKP on ihan itse loikannut politiikan aidan yli. Keskuspankki aikoo ohjata itsenäisten valtioiden suhdanne-elvytystä.

Varsinkin demokraattisten periaatteiden suhteen yliherkässä Saksassa EKP:n uusi rooli on herättänyt vastarintaa. Saksa vastaa kolmanneksesta keskuspankin budjetista, mutta rahaa jakaa – kuten pääjohtaja Mario Draghi määritteli ”rajoittamattomasti” – EKP:n neuvosto. Joka toimii täysin ilman demokraattista valvontaa.

EKP:n valtiolainojen osto-ohjelman piiriin pääsemisen piti edellyttää hakeutumista vakausmekanismin menettelyyn. Sekä Italian että Espanjan pääministerit ovat tehneet selväksi, että ei käy. Nöyryyttävää valvontatroikkaa ei haluta Roomaan eikä Madridiin.

Berliinissä on EU-diplomaattilähteistä levinnyt tieto, jonka mukaan EKP:n vaatima säästökuuri olisikin vain kevennetty versio EVM:n vaatimuksista. Ei rakenteellisia säästökuureja. Riittäisi kun kriisimaan hallitus lupaa hallita velkaantumisen, vakauttaa pankkijärjestelmän ja pitää kauppataseen tasapainossa.

Saksan pankkipiireissä heitellään jo vitsinä samaa lähes lausetta, joka taannoin kannusti erästä pohjoismaista pankkia menestykseen.

Eli: Mikä on Euroopan velkamaiden uusin motto? – Draghi tekee sen mahdolliseksi.

Avaa artikkelin PDF