Jumala on uskollinen
SANA SUNNUNTAIKSI
Jeesus tuli Nasaretiin, missä hän oli kasvanut, ja meni sapattina tapansa mukaan synagogaan. Hän nousi lukemaan, ja hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja. Hän avasi kirjakäärön ja löysi sen kohdan, jossa sanotaan: ”Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta ja sokeille näkönsä saamista, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.”
Hän kääri kirjan kokoon, antoi sen avustajalle ja istuutui. Kaikki, jotka synagogassa olivat, katsoivat tarkkaavasti häneen. Hän alkoi puhua heille: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.”
”Varjele tapoja, niin tavat varjelevat sinua”, meille opetettiin pienenä. Se on muistunut mieleen monta kertaa elämän aikana. Hyvät tavat ovat meille tarpeen ja todellakin varjelevat monesta pahasta.
Jeesuksellakin oli totuttuja tapoja. Se käy ilmi pyhän evankeliumista. Jeesuksesta sanotaan, että hän meni tapansa mukaan synagogaan. Meistäkin on monella tapana mennä pyhänä kirkkoon. Se kuuluu pyhäpäivän ohjelmaan. On kuin päivä ei olisi pyhä, jos ei tule mentyä kirkkoon.
Ensi sunnuntain evankeliumi vie meidät keskelle Jeesuksen ajan synagogajumalanpalvelusta. Ensin tavattiin lukea lakiteksti. Sen luki joku synagogan esimiehen määräämä mies. Hän luki asianomaiselle sapatille määrätyn lakitekstin hepreankielisistä Mooseksen kirjoista. Sitten kohta käännettiin arameaksi ja ehkä vielä selitettiinkin. Sen jälkeen oli profeettakirjojen vuoro. Seisomaan nousemalla Jeesus ilmoittautui tämän tekstin lukijaksi. Hänelle ojennettiin profeetta Jesajan kirja ja hän luki ääneen jakeita luvuista 61 ja 58. Luettuaan hän kääri kirjan kokoon ja istuutui.
Siinä kohdassa, minkä Jeesus luki, puhuttiin sapatti- ja riemuvuoden vietosta. Maan tuli joka seitsemäs vuosi saada sapatin lepo Herran kunniaksi. Peltoon ei saanut kylvää siementä eikä viinitarhan köynnöksiä saanut leikata. Käskyyn sisältyi lupaus: ”Levossa oleva maa antaa kuitenkin ravinnon teille, niin sinulle kuin orjillesi, palkkalaisillesi ja luonasi asuville muukalaisille. Myös karjasi ja muut eläimet voivat syödä kaikkea, mitä maa itsestään tuottaa.”
Joka viideskymmenes vuosi tuli lisäksi viettää riemuvuotta. Sen viettoon kuului vielä enemmän säädöksiä kuin sapattivuoden viettoon aina orjien vapauttamiseen ja maan omistusoikeuksien palauttamiseen asti.
Kun Jeesus oli lukenut Jesajan kirjan sanat riemuvuoden vietosta, kääntyivät päät katsomaan, mitä seuraavaksi tapahtuu. Jeesus sanoi: ”Tänään, teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen.” Jeesus oli tullut ja riemuvuosi oli alkanut. Hän tuli ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman, julistamaan vangituille vapautusta, päästämään sorretut vapauteen ja julistamaan Herran riemuvuotta.
Vuosi on aluillaan ja mekin saamme kuulla nämä samat sanat. Sanat kuuluvat myös meille tänään. Me emme vain lue Jumalan suurista teoista, jotka ovat kerran tapahtuneet, vaan hän puhuu ja toimii myös tänään meidän elämässämme. Mekin kuulemme hyvän sanoman. Jumala on uskollinen ja hänen lupauksensa seuraavat meitä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
